Lepakot

Lepakot
Tieteellinen luokittelu
Domeeni:	Aitotumaiset Eucarya
Kunta:	Eläinkunta Animalia
Pääjakso:	Selkäjänteiset Chordata
Alajakso:	Selkärankaiset Vertebrata
Luokka:	Nisäkkäät Mammalia
Alaluokka:	Theria
Osaluokka:	Istukkanisäkkäät Eutheria
Lahko:	Lepakot; Chiroptera ; Blumenbach, 1779
Heimot
	Hedelmälepakot (Pteropodidae); Hevosenkenkäyököt (Rhinolophidae); Kaviokuonoyököt eli kavioyököt (Hipposideridae); Valevampyyrit (Megadermatidae); Hiirenhäntälepakot (Rhinopomatidae); Siankuonolepakot (Craseonycteridae); Hautalepakot eli tuppihäntälepakot (Emballonuridae); Valkopäälepakot eli liuskanaamalepakot (Nycteridae); Madagaskarinimujalkalepakot (Myzopodidae); Lyhythäntälepakot (Mystacinidae); Leikot eli lehtikuonolepakot (Phyllostomidae); Lehtiposkilepakot eli viiksilepakot (Mormoopidae); Kalastajalepakot eli bulldoggilepakot eli jänislepakot (Noctilionidae); Raivotarlepakot (Furipteridae); Imujalkalepakot (Thyropteridae); Pitkäjalkalepakot eli suppilokorvalepakot (Natalidae); Doggilepakot (Molossidae); Siipat (Vespertilionidae);
Katso myös
	Lepakot Wikispeciesissä; Lepakot Commonsissa
	Infobox OKNimi-testi OK

Hakusana ”lepakko” ohjaa tänne. Lepakko on myös operetti. Lepakkoluola eli ”Lepakko” oli rakennus Helsingissä.

Lepakot (Chiroptera) ovat yleensä pienikokoisia, öiseen aikaan lentäviä nisäkkäitä, joista useat suunnistavat kaikuluotauksen avulla ja nukkuvat pää alaspäin. Ne ovat ainoita nisäkkäitä, joilla on siivet ja jotka osaavat lentää, ja siksi niiden lahkosta onkin toisinaan käytetty nimitystä siipijalkaiset.^[3]

Muita lepakkojen tunnuspiirteitä ovat eturaajojen pitkät varvasluut sekä lantion ja tarttumaelimiksi muuntuneiden takajalkojen alikehittyneisyys. Lepakoilla on eturaajoissaan joko yksi tai kaksi kynttä. Lepakot ovat jyrsijöiden jälkeen suurin nisäkäslahko; nykyisin tunnetaan 1 116 elossa olevaa lepakkolajia, jotka ovat jakaantuneet 202 suvun kesken. Noin 20 % maailman nisäkäslajeista on lepakkoja. Lepakkoja elää kaikkialla maapallolla, lukuun ottamatta napa-alueita. Eniten lepakkoja elää trooppisella vyöhykkeellä, jossa lepakkolajien lukumäärä on suurempi kuin muiden nisäkäslajien.^[4] Etelä-Amerikassa kaikkien lepakkojen yhteisen biomassan arvioidaan olevan suurempi kuin kaikkien muiden nisäkkäiden yhteensä.^[5] Suurin osa lepakkolajeista on painoltaan alle 50 grammaa. Pienin lepakkolaji on kaksigrammainen siankuonolepakko ja suurin on Acerodon jubatus -hedelmälepakko, jonka siipienväli on 1,5 metriä ja paino 1,2 kilogrammaa. Intianlentäväkoiralla siipienväli on pienempi, mutta se painaa 1,5 kilogrammaa. Lepakoiden ulostetta kutsutaan guanoksi.

Lepakot liitetään usein mytologiseen vampyyri-hahmoon ja tätä kautta veren imemiseen. Suurin osa (70 %) lepakoista on kuitenkin hyönteissyöjiä. Loput käyttävät ravinnoksi hedelmiä ja mettä sekä pienempi osa lihaa. Varsinaisia vertaimeviä lepakoita tunnetaan vain kolme lajia. Ne tekevät ihoon haavan ja imevät haavasta veren. Vain yksi laji, isoverenimijä, imee verta ihmisestä. Haavat ovat pieniä eivätkä yletä isoihin verisuoniin. Ruokavalionsa takia lepakot ovat tärkeitä pölyttäjiä ja kasvien siementen levittäjiä, eli ne ovat olennainen osa trooppisen vyöhykkeen kasvillisuuden biodiversiteetin ylläpitoa. Ne pääasiassa syövät hyönteisiä. Ihmiset käyttävät lepakkoja ruokana joissain maanosissa.^[6]

↑ Viittausvirhe: Virheellinen <ref>-elementti; viitettä Wilson&Reeder ei löytynyt
↑ Nurminen, Matti (toim.): Maailman eläimet: Nisäkkäät 2, s. 346–347, 349 ja 364–367. (Englanninkielinen alkuperäisteos The Encyclopedia of Mammals 2, sarjassa World of animals) Helsinki: Tammi, 1987. ISBN 951-30-6531-6 (heimojen suomenkielisten nimien lähde)
↑ Laukkanen, A.-M.; Virtanen, M.: Koko perheen eläinkirja, s. 13 ja 29. (Toinen painos) Vantaa: Kirjalito, 1997. ISBN 951-28-1927-9
↑ Wund, M. & P. Myers: Chiroptera Animal Diversity Web. Viitattu 20.2.2009. (englanniksi)
↑ Olendorf, Donna (toim.): Grzimek's Animal Life Encyclopedia: Mammals I (Volume 12). Thomson, 2004. ISBN 0-7876-5788-3
↑ Tammy Mildenstein, Iroro Tanshi, Paul A. Racey: Exploitation of Bats for Bushmeat and Medicine, s. 325–375. Cham: Springer International Publishing, 2016. ISBN 978-3-319-25220-9 Teoksen verkkoversio (viitattu 20.12.2023). (englanti)

[Wilson&Reeder-1] Viittausvirhe: Virheellinen <ref>-elementti; viitettä Wilson&Reeder ei löytynyt

[2] Nurminen, Matti (toim.): Maailman eläimet: Nisäkkäät 2, s. 346–347, 349 ja 364–367. (Englanninkielinen alkuperäisteos The Encyclopedia of Mammals 2, sarjassa World of animals) Helsinki: Tammi, 1987. ISBN 951-30-6531-6 (heimojen suomenkielisten nimien lähde)

[Kirjalito1997-3] Laukkanen, A.-M.; Virtanen, M.: Koko perheen eläinkirja, s. 13 ja 29. (Toinen painos) Vantaa: Kirjalito, 1997. ISBN 951-28-1927-9

[ADW-4] Wund, M. & P. Myers: Chiroptera Animal Diversity Web. Viitattu 20.2.2009. (englanniksi)

[5] Olendorf, Donna (toim.): Grzimek's Animal Life Encyclopedia: Mammals I (Volume 12). Thomson, 2004. ISBN 0-7876-5788-3

[6] Tammy Mildenstein, Iroro Tanshi, Paul A. Racey: Exploitation of Bats for Bushmeat and Medicine, s. 325–375. Cham: Springer International Publishing, 2016. ISBN 978-3-319-25220-9 Teoksen verkkoversio (viitattu 20.12.2023). (englanti)

[1]

[2]

[3]

[4]

[5]

[6]

Lepakot

From Wikipedia, the free encyclopedia · View on Wikipedia