Libanonin kriisi 1958

Libanonin kriisi 1958 oli konflikti Libanonin maroniittikristittyjen ja muslimien välillä vuonna 1958. Yhdysvallat puuttui kriisiin Libanonin presidentti Camille Chamounin pyynnöstä lähettämällä maahan laivaston, maavoimien ja merijalkaväen joukkoja, yhteensä noin 14 000 miestä.^[1] Tämä oli ensimmäinen kerta Yhdysvaltain historiassa, kun se lähetti joukkojaan Lähi-itään interventiotarkoituksessa.^[1] Kriisin syntymiseen vaikutti Libanonin sisäisten jännitteiden lisäksi Irakin vallankumous 14. heinäkuuta 1958 sekä presidentti Chamounin länsimielisyys, jota arabinationalistit, Egyptin presidentti Gamal Abdel Nasser sekä Yhdistynyt arabitasavalta vastustivat.

Yhdysvaltalaisjoukkojen ensimmäiset osastot nousivat maihin 15. heinäkuuta Beirutin turistirannalle, jossa bikiniasuiset siviilit tervehtivät heitä.^[1] Beirutin satama ja lentokenttä vallattiin, ja kaupunkiin johtaville teille asetettiin tarkastuspisteitä. Presidentti Chamoun jatkoi virassaan kautensa loppuun, ja syyskuussa uudeksi presidentiksi valittiin kristitty kenraali Fuad Chehab. Pääministeriksi nousi muslimitaustainen Rashid Karami. Yhdysvallat veti joukkonsa Libanonista 25. lokakuuta.

Libanonin kriisin alkuvaiheessa sitä pidettiin vakavana konfliktina. Urho Kekkonen kommentoi sitä päiväkirjassaan tiuhaan,^[2] ja Helsingin Sanomissa kerrottiin brittilehdistön kirjoituksista, joiden mukaan kriisi voi johtaa maailmansotaan suurvaltojen välillä.^[3]

1. ↑ ^{a b c} Legacy of US' 1958 Lebanon invasion Al Jazeera. 15.7.2013. Viitattu 28.10.2018. (englanniksi)
2. ↑ Suomi, Juhani (toim.): Urho Kekkosen päiväkirjat 1, 1958–62, s. 94–97. Otava, 2001. ISBN 951-1-15547-4
3. ↑ ”Laillinen mutta vaarallinen siirto”. Helsingin Sanomat, 17.7.1958, s. 8.