Lidar

Lidar (lyhenne engl. sanoista light detection and ranging) eli valotutka on optinen tutkan tapaan toimiva laite, joka toimii näkyvän valon, lähi-infran tai ultravioletin alueella. Esim. kaukokartoituslaite mittaa kohteen etäisyyden lähettämällä laservalopulssin ja rekisteröimällä ajan, joka kuluu kohteesta heijastuneen pulssin palaamisen. Lidaria käytetään kaikenlaisessa etäisyyden mittaamisessa mm. robotiikassa, maanmittauksessa, geologiassa, meteorologiassa ja seismologiassa.

Lidar eroaa tutkasta siinä, että sen käyttämät aallonpituudet ovat paljon tutkan käyttämiä mikroaaltoja lyhyempiä. Pienimmän mitattavan kohteen koko riippuu aallonpituudesta: niinpä lidarilla voidaan mitata myös aerosolihiukkasia ja pilvipartikkeleita. Tähän perustuvan pilvenkorkeusmittarin nimi on ceilometri.^[1][2]

Kaukokartoituksessa lidareiden käyttämä aallonpituus on yleensä joko 1,06 tai 10,6 mikrometriä, koska tällä aallonpituusalueella on ns. ilmakehäikkuna (jossa ilmakehän vaimennus on pieni).^[3] Nykyisissä itse-ohjautuvissa autoissa lidarit käyttävät usein olosuhteista riippuen joko 905 tai 1550 nanometrin aallonpituutta.^[4]

1. ↑ Nousiainen, Timo: Projektin kuvaus (pdf) Aerosolimittauksia ceilometrillä. 6.4.2006. Helsinki: Helsingin yliopisto. Viitattu 14.7.2012.
2. ↑ Nousiainen, Timo: Lidar aerosolitutkimuksessa (pdf) (s. 145) FINE – Pienhiukkaset – Teknologia, ympäristö ja terveys 2002–2005. 9/2006. Helsinki: Tekes. Viitattu 14.7.2012.^{[vanhentunut linkki]}
3. ↑ Törmä, Markus: Yleiskuvaus laserista kaukokartoituksessa HUT Fotogrammetrian ja kaukokartoituksen laboratorio. Arkistoitu 10.6.2007. Viitattu 2.5.2007.
4. ↑ A Guide to Lidar Wavelengths for Autonomous Vehicles and Driver Assistance Velodyne Lidar. 6.11.2018, päivitetty 26.3.2021. Viitattu 14.4.2022.