Lintubongaus on lintuharrastuksen muoto, jossa tarkoituksena on bongata lintuja eli lähteä katsomaan jonkun muun jo havaitsemaa harvinaista lintulajia ja kerätä samalla itselleen pisteitä eli 'pinnoja' uusia lajeja havaitsemalla.[1][2]
Bongauksessa oleellista on etukäteen saatu tieto linnusta, joten vain spontaanisti tehdyt havainnot eivät ole bongausta. Omia havaintojaan ei tarvitse todistaa, vaan harrastuksessa luotetaan siihen, että laji antaa harrastajalleen tyydytystä vain rehellisyydestä. Oikeita määrityksiä lisää se, että bongattua harvinaisuutta saapuu pian katsomaan moni muukin bongaaja.[1]
Bongarit tiedottavat omista havainnoistaan muille bongareille. Alkuaikoina tiedotus tapahtui puhelimella, sitten kaukohaulla, ja nykyisin ryhmätekstiviesteillä ja Internetissä.[1]
Sana ’bongaus’ tulee mahdollisesti ruotsin sanasta poäng, ’piste’.[1] Bongaus on vain yksi lintuharrastuksen osa-alue, eivätkä kaikki lintuharrastajat ole bongareita. Sanaa käytetään mediassa kuitenkin usein myös lintuharrastuksesta yleensä.[1][2][3]
- ↑ a b c d e Södersved, Jan (päätoim.): Luonnossa: Linnut 3, s. 260–261. Weilin+Göös, 2008. ISBN 978-951-0-31885-0
- ↑ a b Lintuharrastuksen alkeet birdlife.fi. Arkistoitu 20.4.2012. Viitattu 4.2.2012.
- ↑ Laine, Lasse J.: Lintuharrastajan opas, s. 236. Otava, 2006.