SuSE määrittelee Linux-jakelun käyttöjärjestelmäksi, joka on koottu komponenteista, joita kehittävät useat eri avoimen lähdekoodin projektit ja ohjelmoijat. Linux-jakeluun kuuluvat Linux-ydin, GNU-komentorivityökalut, työpöytäympäristö, paketinhallintajärjestelmä, asennusohjelma ja eri palveluita. Komponentit kehitetään toisistaan riippumatta ja jaetaan lähdekoodina. Yhdessä jakelussa voi olla tuhansia ohjelmistopaketteja. Jakelut voivat olla kaupallisesti tuettuja tai täysin yhteisön kehittämiä.[1]
Yhteisön kehittämällä jakelulla tarkoitetaan pääasiallisesti avoimen lähdekoodin kehittäjien ylläpitämää jakelua. Pääasiallinen ero kaupallisen ja yhteisön jakelun välillä on päätös siitä, mikä on tärkeää käyttäjille, joka voi tarkoittaa avustajien tai asiakkaiden tarpeita.[2]
Jakelussa on mukana keskeisiä ja valinnaisia kompontteja, jotka muodostavat kokonaisen käyttöjärjestelmän. Eroja ovat muun muassa missä niitä voi käyttää, miten niitä tuetaan, miten ohjelmistopäivitykset käsitellään, ja mitä komponentteja niissä on mukana.[3]
Monet jakelut perustuvat useasti johonkin toiseen Linux-jakeluun ja niiden pakettivarastoihin. Perusjakeluita ovat Debian, Red Hat (ja siitä eriytynyt Fedora), Slackware ja SuSE. Varsinkin Debian on perustana useissa jakeluissa, kuten Ubuntussa johdannaisineen.
Merkittävimpiä Linux-jakeluja Distrowatch-sivuston mukaan:[6]
Debian GNU/Linux on alun perin Ian Murdockin vuonna 1993 käynnistämä projekti ja yksi vanhimmista Linux-jakeluista. Debian-yhteisö pyrkii jakelun täydelliseen vapauteen, tukien kuitenkin epävapaidenkin pakettien asennusta. Debian tarjoaa hyvin laajan valikoiman ohjelmapaketteja ja sen vakaa (stable) versiohaara on erittäin vakaa, mutta vakaa versio uudistuu harvakseltaan eikä sisällä uusimpia ohjelmaversioita.
Ubuntu on Debianista kehitetty jakelu. Projektin aloitti Mark Shuttleworth vuonna 2004, jonka Canonical-yhtiönsä rahoittaa sitä. Ubuntusta julkaistaan ajoittain LTS (long time support) -versio, jolle luvataan viiden vuoden tuki.
Linux Mint on Ubuntusta edelleen kehitetty jakelu, jonka loi alun perin Clement Lefebvre vuonna 2006.
CentOS on Red Hat Enterprise Linuxin kanssa yhteensopivuuteen pyrkivä käyttöjärjestelmä. Aiemmin CentOS perustui Red Hat Linuxiin, mutta uudelleenjärjestyn jälkeen se perustuu Fedora Linuxiin.
OpenSUSE perustuu saksalaisten Roland Dyroffin, Thomas Fehrin, Hubert Mantelin ja Burchard Steinbildin vuonna 1992 aloittamaan SUSE Linux -jakeluun (saks.Software und System Entwicklung). SUSE-yrityksen osti yhdysvaltalainen Novell vuonna 2003. Vuonna 2005 Novell julkaisi OpenSUSE:n, joka toimii perustana kaupallisille jakeluille SUSE Linux Enterprise Desktop ja SUSE Linux Enterprise Server.
Arch Linux on Judd Vinetin vuonna 2002 aloittama projekti, joka pyrkii pitämään käyttöjärjestelmän mahdollisimman yksinkertaisena ja jatkuvasti päivittyvänä.
Slackware on Patrick Volkerdingin luoma jakelu, joka on vanhin edelleen ylläpidetty.[7] Ensimmäinen versio julkaistiin vuonna 1993.[7]
Linux-ydintä käyttäviä käyttöjärjestelmiä ovat Android[11] ja ChromeOS[12], mutta näitä ei yleensä lasketa Linux-jakeluiksi johtuen muista käytössä olevista ratkaisuista.
ChromeOS on saanut kyvyn suorittaa Android- ja Linux-sovelluksia.[13]