Loisto (merenkulku)

Loisto on navigoinnin avuksi tarkoitetulla valolaitteella varustetun, kiinteän merenkulun turvalaitteen yleisnimitys.^[2]

Yöllä loisto tunnistetaan sen näyttämän valon ja pimeän jaksottelusta eli valotunnuksen perusteella. Tunnistamisen helpottamiseksi toistensa lähellä olevilla loistoilla on toisistaan poikkeavat valotunnukset.^[3]

Valotunnus on merkitty merikartalle loiston karttamerkin yhteyteen sekä loistoluetteloihin^[4], kuten Suomessa Liikenneviraston julkaisuun Suomen rannikon loistot. Tunnus muodostuu vilkun tyyppiä (valoluokkaa) kuvaavasta kirjainlyhenteestä, vilkkujen lukumäärästä, valon väristä ja jakson pituudesta.

Esimerkiksi valotunnus Q(4)WRG.6s tarkoittaa ryhmäpikavilkkua, jossa neljän välähdyksen ryhmä toistuu kuuden sekunnin jaksoissa, ja loisto näyttää valkoista, punaista ja vihreää valoa eri suuntiin. Pikavilkku tarkoittaa vilkkuvaloa, jonka toistotiheys on tavallisesti joko 50 tai 60 välähdystä minuutissa.^{[5] [6] [7]}

Päivällä loistot toimivat paikannuksen apuna kummeleiden tapaan, ja ne havaitaan rakenteensa, esimerkiksi sektoriloistot useimmiten valkoisen loistokojunsa perusteella.

1. ↑ Viittausvirhe: Virheellinen <ref>-elementti; viitettä museorap21 ei löytynyt
2. ↑ Merenkulun turvalaitesanasto (PDF) (Turvalaitemääritelmät) 5.12.2007. Merenkulkulaitos. Arkistoitu 2.1.2014. Viitattu 15.12.2013.
3. ↑ Käyttökuvaukset Merenkulun turvalaitteet. 08.10.2013. Liikennevirasto. Arkistoitu 16.12.2013. Viitattu 16.12.2013.
4. ↑ List of Lights, Radio Aids and Fog Signals for Baltic Sea with Kattegat, Belts and Sound and Gulf of Bothnia. Pub. 116. Springfield, VA: National Geospatial-Intelligence Agency, 2017. Teoksen verkkoversio (PDF) (viitattu 11.10.2017). (englanniksi) (Arkistoitu – Internet Archive)
5. ↑ Merkkien selitys, valotunnukset (PDF) Merikarttasarjoissa julkaistun karttamerkkien selitysten verkkoversio. 2011. Liikennevirasto. Arkistoitu 11.10.2017. Viitattu 11.10.2017.
6. ↑ ”IP • Lights • Fyrar • Loistot”, INT 1 : Kartta 1 : Merikarttamerkit • Symboler, förkortningar och begrepp • Symbols, Abbreviations and Terms, s. 57. IV painos. Merenkulkulaitos, 2003. ISBN 951-49-0868-6. (suomeksi) (ruotsiksi) (englanniksi)
7. ↑ ”P • Feux • Lights”, INT 1 : Symboles, Abréviations et Termes utilisés sur les cartes marines • Symbols, Abbreviations and Terms used on charts, s. 54. Édition No 5. Brest: Service Hydrographique et Océanographique de la Marine, 2012. ISBN 978-2-11-128325-1. Teoksen verkkoversio (PDF) (viitattu 15.12.2013). (ranskaksi) (englanniksi) (Arkistoitu – Internet Archive). Valotunnuksista ks. kohta P 10.6, väreistä P 11.1, karttamerkistä P 40.2 ja apuloistosta kohdan P 1 alaviite.