”Love Bites” Def Leppard | ||
---|---|---|
Singlen tiedot | ||
Albumilta | Hysteria | |
B-puoli | ”Billy’s Got a Gun (livenauhoite)” | |
Äänitetty | 1984–1987 | |
Julkaistu | 1. heinäkuuta 1988 | |
Formaatti | 7" vinyyli, CDS | |
Tekijä(t) | Joe Elliott, Rick Savage, Steve Clark, Phil Collen, Robert John "Mutt" Lange | |
Tuottaja(t) | Robert John "Mutt" Lange | |
Tyylilaji | poprock, soft rock | |
Kesto | 05.46 | |
Levy-yhtiö | Mercury | |
Def Leppardin muut singlet | ||
”Pour Some Sugar on Me” 1987 |
”Love Bites” 1988 |
”Armageddon It” 1988 |
"Love Bites" on brittiläisen rockmusiikkia esittävän Def Leppardin kappale vuodelta 1987.
"Love Bites" on neljäs raita yhtyeen vuonna 1987 ilmestyneellä studioalbumilla Hysteria. Kappaleen ovat kirjoittaneet yhtyeen laulaja Joe Elliott, kitaristit Steve Clark ja Phil Collen, basisti Rick Savage ja albumin tuottanut Robert John "Mutt" Lange. Singlejulkaisuna "Love Bites" ilmestyi 1. heinäkuuta vuonna 1988 Hysteria-albumin järjestyksessään kuudentena singlenä "Womenin", "Animalin", "Pour Some Sugar on Men", nimikkoraita "Hysterian" ja "Armageddon Itin" jälkeen.[1] Yhdysvalloissa "Love Bites" sijoittui ensimmäiselle listasijalle Billboardin singlelistalla,[2] ja se on tähän mennessä toistaiseksi ainoa Def Leppardin single joka on saavuttanut kärkipaikan Billboardin singlelistalla.[2] "Love Bitesin" sijoituttua listakärkeen Def Leppard oli vallannut Billboardin singlelistan kärkikolmikon "Pour Some Sugar on Men" ollessa listan toinen ja "Armageddon Itin" kolmas. "Love Bitesin" b-puolella ilmestyi alun perin vuoden 1983 Pyromania-studioalbumilla ilmestyneen kappaleen "Billy's Got a Gunin" Hollannissa nauhoitettu liveversio.[1]
Kappaleesta kuvattiin myös musiikkivideo, jonka ohjasivat Jean Pellerin ja Doug Freel.[3] Videotallenteena kyseinen musiikkivideo on julkaistu esimerkiksi vuoden 1988 VHS/Laserdisc-julkaisulla Historia, joka ilmestyi DVD-formaatissa vuonna 2001 yhdessä yhtyeen toisen kotivideojulkaisun, Live: In the Round, in Your Facen kanssa.
"Love Bites" on yksi Def Leppardin tunnetuimpia ja menestyneimpiä kappaleita, ja sitä pidetään yhtenä 1980-luvun rockmusiikin parhaista balladeista.[2] Kappaleen ilmestymisen myötä se on lukeutunut yhtyeen ohjelmistoon jokaisen kiertueen aikana sen huikean menestyksen johdosta.