Maankohoaminen

Maankohoaminen tarkoittaa maan hyvin hidasta kohoamista. Ilmiö esiintyy mannerjäätikön aikoinaan peittämillä alueilla muun muassa Pohjois-Euroopassa ja Kanadassa, ja se johtuu uusimmasta jääkaudesta, jolloin jäätikkö painoi maankuoren lommolleen. Jäätikön aiheuttama maankuoren lommolleen painuminen on havaittavissa nykyään Etelämantereen ja Grönlannin jäätiköistä. Kun jäätikkö on sulanut, lommo pyrkii hitaasti oikenemaan. Maankohoaminen on selvimmin havaittavissa rannikolla, joilla kuivaa maata ilmestyy, saaret laajenevat ja merestä ilmestyy uusia saaria.

Maankohoamista tapahtuu koko Fennoskandian alueella. Myös Pohjois-Kanadassa on vastaava, mutta paljon laajempi ”laurentiidinen” maannousualue, kuten Länsi-Siperiassakin. Fennoskandian maannousualue on kuitenkin ainoa, joka on tiheän asutuksen keskellä ja siksi parhaiten tutkittu.

Suomessa maan kohoaminen näkyy selvimmin muun muassa Vaasan seuduilla Merenkurkun rannoilla. Merenkurkun saariston maapinta-ala kasvaa vuosittain noin neliökilometrillä.^[1] Koko Suomen pinta-ala kasvaa vuosittain noin seitsemällä neliökilometrillä.^[2][3]

Fennoskandiassa postglasiaalinen maannousu on suurimmillaan Oulun–Kemin alueella, noin 9 mm vuodessa merenpintaan nähden. Etelä-Suomessa maannousun suuruus on 3–5 mm vuodessa. Suomenlahden pohjukassa nousua ei enää tapahdu. Pohjanmaan muuta Suomea nopeammasta maannoususta johtuen esimerkiksi Vuoksen vesistön laskusuunta on kääntynyt Pohjanlahdesta Suomenlahteen. Nopeinta maankohoaminen on Kanadassa Hudsoninlahden alueella, missä se on 13,1 mm vuodessa.^[4]

Monet nykyiset niemet ja rantaa lähellä olevat mäet ovat entisiä saaria. Tämä on syynä siihen, että suomalaisessa paikannimistössä monia niemiä ja mäkiä kutsutaan edelleen saariksi. Suomenlahdella samoin monien saarten nimen loppuosa on -grund, ’matalikko’, sillä ne ovat entisajalla olleet matalikkoja.

Suomessa Merenkurkku on maankohoamisen takia päässyt Unescon Maailmanperintöluetteloon. Merenkurkun saaristo on Ruotsin Höga Kustenin (Korkean Rannikon) maailmaperintökohteen laajennus.^{[1] [5]}

1. ↑ ^{a b} Merenkurkun saaristo: Geologia / Maankohoaminen merenkurkku.fi. Arkistoitu 7.3.2016. Viitattu 5.3.2014.
2. ↑ e_Opin oppikirjat: eMaantieto: Maankohoaminen Peda.net. Arkistoitu 12.10.2015. Viitattu 11.11.2015.
3. ↑ Maa kohoaa ja maisema muuttuu e-Opin kus­tan­ta­ma e-kir­ja. Arkistoitu 4.3.2016. Viitattu 11.11.2015.
4. ↑ John P. Bluemle: Glacial rebound, warped beaches and the thickness of the glaciers in North Dakota dmr.nd.gov.
5. ↑ Merenkurkku nousi maailmanperintölistalle, HS, 12.7.2006 Archive.org