Madhuri Dixit | |
---|---|
Madhuri Dixit vuonna 2019. |
|
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 15. toukokuuta 1967 Bombay, Maharashtra, Intia |
Ammatti | elokuvanäyttelijä |
Puoliso | Shriram Madhav Nene ( 1999) |
Lapset | 2 |
Näyttelijä | |
Aktiivisena | 1984–2002, 2007– |
Aiheesta muualla | |
Viralliset kotisivut | |
IMDb | |
Elonet | |
AllMovie | |
Madhuri Dixit (marathiksi ja hindiksi माधुरी दीक्षित, Madhurī Dīkśit; s. 15. toukokuuta 1967 Bombay, Maharashtra, Intia),[1] myös Madhuri Dixit Nene, on intialainen elokuvanäyttelijä. Hänestä tuli yksi hindinkielisen elokuvateollisuuden johtavista naisnäyttelijöistä 1980-luvun lopulla ja 1990-luvulla.[2][3] Hän on esiintynyt monissa menestyselokuvissa ja häntä on usein sanottu yhdeksi parhaista Bollywood-näyttelijättäristä.[4] Hänet tunnetaan myös tanssitaidoistaan.[5][6]
Dixit teki ensiesiintymisensä elokuvassa Abodh (1984) ja sai laajempaa huomiota elokuvalla Tezaab (1988). Hänen seuraaviin elokuviinsa kuuluivat kaupalliset menestykset Ram Lakhan (1989), Tridev (1989), Parinda (1989), Dil (1990), Saajan (1991), Beta (1992), Khalnayak (1993), Hum Aapke Hain Koun…! (1994) ja Raja (1995). Hiljaisemman jakson jälkeen hän palasi huipulle elokuvalla Dil To Pagal Hai (1997), ja sai ylistystä kriitikoilta suorituksistaan elokuvissa kuten Bilaspurin naiset (1997), Pukar (2000), Lajja (2001) ja Devdas (2002). Tämän jälkeen hän piti tauon elokuvista keskittyäkseen perheeseensä ja teki paluun elokuvassa Aaja Nachle (2007). Seuraavalla vuosikymmenellä hän työskenteli ajoittain ja sai suosiota roolisuorituksillaan mustassa komediassa Dedh Ishqiya (2014) ja draamakomediassa Bucket List (2018). Hänen tuottoisin elokuvansa oli komedia Total Dhamaal (2019).
Dixit on voittanut yhteensä kuusi Filmfare Awards -palkintoa, mukaan lukien erikoispalkinto 25-vuotisesta Bollywood-urasta, ja ollut ehdolla parhaasta naispääosasta ennätykselliset 14 kertaa. Forbes nimesi Dixitin yhdeksi viidestä vaikutusvaltaisimmasta intialaisesta elokuvatähdestä vuonna 2001.[7] Intian valtio myönsi hänelle Padma Shri -palkinnon vuonna 2008.[8]