Mahahaava | |
---|---|
Mahahaava |
|
Luokitus | |
ICD-10 | K25–K27 |
ICD-9 | 531–533 |
Tautitietokanta | 9819 |
MeSH | D010437 |
Huom! | Tämä artikkeli tarjoaa vain yleistä tietoa aiheesta. Wikipedia ei anna lääketieteellistä neuvontaa. |
Mahahaava (Peptinen ulkustauti) on sairaus, jossa vatsan mahalaukun tai pohjukaissuolen limakalvo on syöpynyt puhki vatsan suolahapon vaikutuksesta. Mahahaavan yleisin syy on helikobakteeri. Myös tulehduskipulääkkeet aiheuttavat mahahaavaa.[1]
Mahahaava on yleinen sairaus; sen saa noin 10 prosenttia ihmisistä jossakin elämänsä vaiheessa. Tyypillisin oire on eriasteinen kipu. Joskus oireisiin kuuluu närästystä ja pahoinvointia. Joillakin mahdollisesti jo tunteja sitten nautittu ruoka saattaa tulla oksennuksena ulos mahalaukun tai pohjukaissuolen ahtautumisen seurauksena.
Mahahaavaa hoidetaan lääkkeillä ja tarvittaessa leikkauksilla. Useimmiten sairaus paranee hyvin. Vuotavan mahahaavan seuraukset saattavat kuitenkin olla vakavia. Tällainen vaaratilanne ilmenee mustana veriulosteena eli meleenana, anemiana, ihonvärin kalpenemisena ja hengenahdistuksena lievemmässäkin rasituksessa. Aspiriini ja muut tulehduskipulääkkeet kasvattavat vuotavan mahahaavan riskiä.
Mahahaavan tyypillisimmin aiheuttaa helicobacter pylori eli helikobakteeri, joka on myöskin mahasyövän yksi tärkeimmistä altistavista tekijöistä.[2] Mahahaavalla on siis todettu yhteys mahasyöpään. Yhteys selittyy sillä, että taudin aiheuttaman avohaavan vuoksi bakteerin on helpompi infektoida se aiheuttaen DNA:n mutaatioita ja soluvaurioita. Pitkään jatkunut tulehdus voi muuttua krooniseksi ja siitä seuraavat limakalvomuutokset altistavat erityisesti karsinoomalle. Mahahaavan muuttumista syöväksi edistää tupakointi ja alkoholin käyttö.[3] Mahasyövän varhaiset oireet ovat samankaltaisia mahahaavan oireiden kanssa.
Työterveyslaitoksessa arvioitiin vuonna 2011, että mahahaava alentaa työkykyä yleensä enintään kolme viikkoa. Puhjennut mahahaava (perforoitunut ulcus), joka on leikattu, voi alentaa työkykyä enintään kuukauden leikkauksen jälkeen. Mikään ei viitannut myöskään siihen, että dyspepsia tai ulcus paranisivat nopeammin levossa eikä ollut olemassa todisteita siitä, että työskentelyn jatkaminen lisäisi oireiden jatkumisen tai uusiutumisen riskiä.[4]