Makeus

Makea on yksi viidestä perusmausta. Makea ärsyke saa aikaan mielihyvän tunnetta ihmisissä ja eläimissä. Elintarvikkeen makeus on usein verrannollinen sen sisältämiin sokereihin, sokerialkoholeihin ja synteettisiin makeutusaineisiin.

Aistimus saa alkunsa makean aineen kiinnittyessä makureseptorin G-proteiiniin yhdistyneeseen osaan, joka laukaisee alayksiköiden tuoton.^[1] Alayksiköt aktivoivat edelleen uusia kemiallisia reaktioita, kuten toisiolähettejä tuottavia entsyymejä. Luonnolliset makeat aineet aktivoivat kemiallisen polun, joka sisältää syklisestä adenosiinimonofosfaatista (cAMP) riippuvaisen K⁺-kanavan rajoittamisen.^[1] Synteettiset makeutusaineet tästä poiketen tuottavat eri toisiolähetin IP₃, joka vapauttaa kalsiumia solujenvälisistä varastoista.^[1] Lopputulos kummassakin tapauksessa on silti sama – solun depolarisaatio ja välittäjäaineen vapautuminen.^[1]

Mieltymys makeaan ja siitä johtuva ajoittainen niin sanottu makeannälkä on havaittu osittain periytyväksi.^[2][3] Sitä vastoin mieltymys suolaiseen syntyisi ympäristön vaikutuksesta.

1. ↑ ^{a b c d} Andrew J. Taylor et al.: Flavor Perception. Blackwell Publishing, 2004. ISBN 1-4051-1627-7. (englanniksi)
2. ↑ Maria Tojkander: Makeannälkä periytyy Mediuutiset. 3.3.2008. Viitattu 14.6.2009. ^{[vanhentunut linkki]}
3. ↑ Keskitalo, Kaisu: A matter of taste : genetic and environmental influences on responses to sweetness (pdf) (Alkuperäinen julkaisu) 7.3.2008. University of Helsinki. Viitattu 14.6.2009. (englanniksi)^{[vanhentunut linkki]}