Back Manierismus ALS تكلفية Arabic Manierismu AST Manyerizm Azerbaijani Маньерызм Byelorussian Маньерызм BE-X-OLD Маниеризъм Bulgarian Manieregezh Breton Manirizam BS Manierisme Catalan
Manierismi (italian sanasta maniera ’tyyli, tapa’)[2] on noin 1520–1600 kuvataiteessa ja arkkitehtuurissa vaikuttanut myöhäisrenessanssin taidesuuntaus, joka pyrki sulokkuuteen ja viehkeyteen. Manierismille oli ominaista liioitellut ilmeikkäät asennot sekä jyrkät valojen ja varjojen vastakohdat. Suosittuja tehokeinoja olivat myös hahmojen venyttäminen ja erikoiset kierteiset asennot,[3] kuten Parmigianinon Pitkäkaulainen Madonna -maalauksessa.
Manierismi oli barokkia enteillyt renessanssin jälkivaihe. Täysrenessanssin täydellisinä nähtyjen taiteilijoiden harmoniaa ja ihanteellisuutta[2][3] ei voitu enää ylittää. Umpikujatilanteessa taiteilijat käyttivät hyväkseen mestarien kehittämiä malleja, mutta heidän tekemässään taiteessa oli outo näynomainen leima ja käsitteellistä tuntua.[4]
- ↑ Viittausvirhe: Virheellinen
<ref>-elementti;viitettätietoikkunaei löytynyt - ↑ a b Vallius, Antti: Manierismi Taidehistorian aikajana. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto, Taiteiden ja kulttuurin tutkimuksen laitos. Arkistoitu 22.4.2009. Viitattu 15.6.2010.
- ↑ a b ”manierismi”, CD-Facta. Helsinki: WSOY, 1998. ISBN 951-0-23152-5.
- ↑ Sproccati, Sandro (toim), De Luca, Elena: ”Manierismi”, Opas taiteen maailmaan – länsimainen taide varhaisrenessanssista nykypäivään, s. 67–70. 2.p.. Suomentanut Suolahti, Elina & Berger, Martti. Helsinki: WSOY, 1994. ISBN 951-0-17511-0.