Marduk (mytologia)

Osa artikkelisarjaa
Mesopotamia
Eufrat – Tigris Assyriologia
Imperiumit ja kaupungit Sumer Uruk Ur Eridu Kiš Lagaš Nippur Akkadin valtakunta Akkad Babylon Isin Susa Assyria Assur Ninive Dur-Šarrukin Nimrud Babylonia Kaldea Elam Amorilaiset Hurrilaiset Mitanni Kassiitit Urartu
Kronologia Sumerin kuninkaat Assyrian kuninkaat Babylonian kuninkaat
Kieli Nuolenpääkirjoitus Sumeri – Akkadi Elamiitti – Hurri
Mytologia Enūma Eliš Gilgameš – Marduk Sumerien uskonto Babylonian uskonto
Kulttuuri Taide – Kirjallisuus – Musiikki Babylonialaiset numerot Hammurabin laki
n k m

Marduk (sumeriksi ^dAMAR.UTU) oli Babylonin kaupunginjumala, joka syrjäytti Enlilin toisen vuosituhannen aikana eaa. ja nousi Mesopotamian pantheonin pääjumalaksi. Marduk oli Babylonin kaupunginjumala aina Urin III dynastian (2112–2004 eaa.) ajoista lähtien. Mardukin nimen sumerinkielinen kirjoitusasu AMAR.UTU tarkoitti Auringon vasikkaa. Akkadinkielisessä kirjallisuudessa Mardukia kutsuttiin yleensä nimellä Bēl (Herra).^[1]

Jo hyvin varhaisessa vaiheessa Marduk yhdistettiin Eridun alueen paikalliseen jumalaan Asarluhiin, jota pidettiin viisaudenjumala Ean poikana. Tämän johdosta myös Marduk nähtiin viisaudenjumalan poikana. Mardukin tärkein temppeli oli hänen Babylonin kaupungin temppeli Esagil. Babylonissa häntä palvottiin yhdessä hänen puolisonsa Şarpānītun kanssa. Kirjoitustaidon jumala Nabû oli Mardukin poika. Nabûn palvonnan keskus oli Babylonin lähellä sijainnut Borsippa. Hänen symbolinsa oli Mušhuššu, sarvekas lohikäärme.^[1]

»He asettivat tähtikuvion heidän keskuuteensa

ja sanoivat Mardukille, heidän esikoiselleen:
"Oi Herra, sinun päätöksesi on todella vertaansa vailla jumalten joukossa. Määrää tuhoaminen ja uudelleenrakennus, ja molemmat
tulevat todeksi. Tuhotkoon sinun puhuttu sanasi tähtikuvion, ja korjaantukoon se tämän jälkeen sinun sanasi mukaan."
Hän puhui, minkä seurauksena tähtikuvio tuhoutui.
Hän puhui uudestaan ja tähtikuvio palasi entiselleen.
Jumalat, hänen isänsä, näkivät hänen sanansa voiman, iloitsivat ja osoittivat kunnioituksensa sanomalla:

"Marduk on kuningas".»
(Vapaa suomennos^[2])

Mardukin nousu Mesopotamian pantheonin pääjumalaksi liittyy läheisesti Babylonin kaupungin aseman vahvistumiseen Hammurabin (1792–1750 eaa.) aikakaudesta eteenpäin. Kassiitti-dynastian aikana Mardukin asema kasvoi edelleen. Tämän Kassiitti-dynastian ajan uskonoppineiden työn tuloksena syntyi Enūma Eliš. Enūma Eliš kuvaa kuinka jumalat valitsevat Mardukin heidän kuninkaakseen, jos hän kykenee tappamaan suolaisen veden jumalan Tiāmatin.^[3]

Kun joku babylonilainen sairastui, hän toi Marduk-jumalan kulttiin vihkiytyneelle papille rahaa ja uhrieläimen. Pappi paloitteli uhrieläimen asetellen loitsimisen ajaksi potilaan kipeän kohdan päälle eläimen vastaavan ruumiinosan, esimerkiksi kipeää kättä valittavan potilaan käden päälle asetettiin eläimen sorkka tai kipeää vatsaa valittavan potilaan vatsan päälle asetettiin eläimen sisälmykset. Mardukin temppelistä on löytynyt valtaisa kokoelma maagillisia nuolenpääkirjoitustekstejä. Loitsupappi valitsi niistä sopivan ja esitti taikarituaalin maagillisessa tekstissä niin vaadittaessa ihmisen pääkallon edessä.^[4]

1. ↑ ^{a b} Jeremy Black & Anthony Green: Gods Demons and Symbols of Ancient Mesopotamia, s. 128–130.
2. ↑ ,Jacobsen Thorkild: Treasures of Darkness, A History of Mesopotamian Religion. 176.
3. ↑ Jeremy Black & Anthony Green: Gods Demons and Symbols of Ancient Mesopotamia, s. 128–130, 177.
4. ↑ Salonen, Armas: Kaksoisvirranmaa. Kuvauksia ja kuvia Babylonian ja Assyrian kulttuurista nuolenpäätekstien ja kaivaustulosten perusteella, s. 437, 492. WSOY, 1945.