Markian Mihailovitš Popov Маркиан Михайлович Попов |
|
---|---|
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 15. marraskuuta 1902 Ust-Medveditskajan kylä, Serafimovitš, Venäjä |
Kuollut | 22. huhtikuuta 1969 Moskova, Neuvostoliitto |
Sotilashenkilö | |
Palvelusmaa(t) | Neuvostoliitto |
Palvelusvuodet | 1920–1969 |
Taistelut ja sodat |
Venäjän sisällissota toinen maailmansota |
Sotilasarvo | armeijakenraali |
Kunniamerkit |
Neuvostoliiton sankari Leninin kunniamerkki (5) Punalipun ritarikunta (3) Punaisen tähden ritarikunta Suvorovin ritarikunta (2) Kutuzovin ritarikunta (2) |
Markian Mihailovitš Popov (ven. Маркиа́н Миха́йлович Попо́в) (15. marraskuuta 1902 Ust-Medveditskajan kylä, nykyinen Volgogradin alueen Serafimovitšin kaupunki – 22. huhtikuuta 1969 Moskova, Neuvostoliitto)[1] oli Neuvostoliiton puna-armeijan kenraali ja Neuvostoliiton sankari.
Popov aloitti sotilasuransa nuorena Venäjän sisällissodassa. Sodan jälkeen hän opiskeli Neuvostoliiton sotilaskouluissa ja eteni urallaan verrattain nopeasti. Hän oli kenraaliluutnantti ja Leningradin sotilaspiirin komentaja, kun Saksa hyökkäsi Neuvostoliittoon kesällä 1941. Popov osallistui useiden ratkaisevien taisteluiden johtoon toisen maailmansodan aikana. Hänet ylennettiin puna-armeijan toiseksi korkeimpaan armeijakenraalin sotilasarvoon 1943. Hän ei kuitenkaan nauttinut Stalinin luottamusta, minkä vuoksi hänen uransa oli epätasainen hänen pätevyydestään huolimatta. Hänet alennettiin sodan lopulla epäonnistuneen Riian valtausyrityksen jälkeen. Häntä väheksyttiin sodanjälkeisessä neuvostoliittolaisessa historiankirjoituksessa. Hänen maineensa ja arvonsa palautettiin vasta Stalinin kuoltua ja Nikita Hruštšovin noustua valtaan. Hruštšov ja Popov olivat tehneet yhteistyötä Stalingradin taistelun aikana, ja hänen uransa lähti uuteen nousuun 1954. Popov kuoli tapaturmaisesti Moskovassa 1969.
<ref>
-elementti; viitettä SCTuck
ei löytynyt