Marskimaa, myös marski, suolamarski, on alava lietemaa, joka suuren osan ajasta jää veden alle. Pohjanmeren rannikkoalueilla on runsaasti marskimaata, joka jää nousuveden alle. Marskialueita on myös makeanveden seuduilla, varsinkin Pohjois-Amerikassa. Marskialueet ovat eläimistölle hyvin tärkeitä niillä tarjolla olevan runsaan ravinnon vuoksi.[1]
Marskimaiden kasvisto on suolavettä kestävää.
Sana marskimaa on tullut suomenkieliseen käyttöön ensi kerran vuonna 1871 ilmestyneessä suomennetussa oppikirjassa ja on peräisin saksan kielen sanasta Marsch.[2]