| Osa artikkelisarjaa |
| Lestadiolaisuus |
|---|
 |
Mathilda Fogman (1835–1921) oli suomalainen lestadiolainen kätilö. Hän otti sukupuolelleen epätavallisen johtavan aseman lestadiolaisliikkeessä Ylitorniolla.
Mathilda Fogman ansaitsi nuorena elantonsa karjapiikana Ruskolan kylässä. Hänet lähetettiin opiskelemaan kätilöksi Tukholmaan, josta hän palasi harjoittamaan ammattiaan kotipitäjäänsä. Jatkuvan opiskelun ansiosta hän sai ammattitaidolleen arvostusta. Sanonnan mukaan Ylitorniota hallitsivat rovasti Grape, maaviskaali Ström ja paarmuska Fogman.
Fogman vaikutti lestadiolaisessa herätysliikkeessä. Herätysliike saapui Ylitorniolle vuoden 1850 tietämillä. Mathilda Fogmanilla oli myös kiinteät siteet Lars Levi Laestadiuksen perheeseen. Pajalan pappilasta Ruotsissa tuli Leastadiuksen elinaikana lestadiolaisen kristillisyyden keskuspaikka.
Laestadiuksen kuoltua vuonna 1861 Mathilda Fogman teki tiivistä yhteistyötä hänen oppilaansa ja seuraajansa Juhani Raattamaan kanssa. Tästä yhteydenpidosta on säilynyt runsaasti kirjeenvaihtoa. Raattamaan näkökyky oli heikentynyt, joten Fogman hoiti 1870- ja 1880-luvulla paitsi Raattamaan myös muiden Lapin vanhinten kirjeenvaihtoa lähes koko herätysliikkeen levinneisyysalueella. Fogman tulkitsi Raattamaalle ruotsinkielisten lehtien kirjoittelua lestadiolaisuudesta ja huolehti ruotsinkielisen herätysalueen yhteydenpidosta.
Mathilda Fogman toimi Tornionjoen lestadiolaisseurakunnan vanhimpana. Kirjeenvaihtonsa ansiosta hän tunsi herätysliikkeen tilan Pohjoismaiden lisäksi myös Yhdysvalloissa. Yhteistyötä Raattamaan kanssa ei aina hyväksytty. Monen mielestä naisen tuli vaieta seurakunnassa. Raattamaa läheisineen piti Fogmanin sukupuoleen perustuvaa arvostelua kuitenkin turhana eikä löytänyt sille tukea Raamatusta. Hänen mielestään valistuneet vaimot olivat päinvastoin arvokkaita Jumalan valtakunnan työntekijöitä.
Fogman tunnetaan myös ristiriitojen sovittelijana. Kainuussa oli alkanut viritä valtionkirkkoa vastaan kapinoivaa kristillisyyttä. Mathilda Fogman sai yhdessä Ruotsin Ylitornion kappalaisen P. O. Grapen kanssa rauhoitettua tilanteen pitkällisen kirjeenvaihdon avulla. Fogmanin aikana lestadiolainen liike alkoi hajaantua vanhoillislestadiolaisuuteen, esikoisuuteen ja uuteenheräykseen. Eriseuraisuutta ilmeni sekä Pohjoismaissa että Yhdysvalloissa. Raattamaa keskittyi mieluummin saarnatoimintaan eikä kyennyt näkemään ristiriitojen varsinaisia syitä, joten niiden selvittäminen jäi pitkälti Fogmanin vastuulle. Lestadiolaisuuden pysymistä yhtenäisenä liikkeenä Raattamaan aikana pidetään huomattavalta osin juuri Fogmanin ansiona.
Fogman siirtyi viettämään eläkepäiviään Suomen puolelle Ylitorniolle ystävänsä ja apulaisensa Johanna Pietarin kanssa ja eli siellä kuolemaansa saakka.