Matteus-passio (Bach)

Matteus-passio (BWV 244, saks. Matthäus-Passion) on saksalaisen Johann Sebastian Bachin säveltämä kaksiosainen passio, yksi hänen tuotantonsa huippusaavutuksista,^[1] joka kuvaa pääsiäisen ajan tapahtumat Jeesuksen Betanian ennustuksesta hautaamiseen saakka. Passio kantaesitettiin Leipzigin Tuomaskirkossa pitkänäperjantaina 11. huhtikuuta 1727. Teoksen esitys kestää noin kolme ja puoli tuntia.

Carl Philipp Emanuel Bachin ja Johann Friedrich Agricolan laatiman muistokirjoituksen mukaan J. S. Bach sävelsi uransa aikana viisi passiota, joista kuitenkin vain kaksi – Matteus-passio (BWV 244) ja Johannes-passio (BWV 245) – on säilynyt kokonaisina. Markus-passiosta on säilynyt nykypolville vain libretto. Matteus- ja Johannes-passio kuuluvatkin kuorojen vakio-ohjelmistoon pääsiäisaikaan.

Ennen uskonpuhdistusta kirkoissa oli piinaviikoilla tapana lukea tai laulaa Jeesuksen kärsimyshistoriat. 1600-luvulla Saksassa kehittyi uusi oratoriopassion perinne, jonka varhaisimpia esimerkkejä oli hampurilaisen Thomas Sellen säveltämä Johannes-passio vuodelta 1641. Bachin passiosävellykset jatkoivat tätä perinnettä. Bachin tiedetään itse johtaneen eri passioidensa esityksiä Leipzigissa vuodesta 1724 vuosittain aina vuoteen 1739 asti ja todennäköisesti myöhemminkin, vaikka näistä esityksistä ei olekaan säilynyt todisteita.

Bachin Matteus-passion ”rehabilitoi” Felix Mendelssohn, kun hän vuonna 1829 esitytti ensimmäistä kertaa noin sataan vuoteen välillä unohdetun teoksen. Konsertti oli suuri kulttuuritapaus, josta yli tuhat pyrkijää piti lähettää kotiin tilanpuutteen vuoksi. Passion Mendelssohn-version nuottimateriaali on saatettu nyttemmin esityskuntoon ja julkaistu marraskuussa 2009.^[2]

1. ↑ ”Bach, Johann Sebastian”, Otavan Iso Musiikkitietosanakirja, s. 218. Helsinki 1976. ISBN 951-1-02381-0
2. ↑ http://www.turku2011.fi/tapahtuma/js-bachin-matteuspassion-mendehlssohn-versio_fi