Meat Loaf | |
---|---|
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 27. syyskuuta 1947 |
Kuollut | 20. tammikuuta 2022 (74 vuotta) |
Muusikko | |
Taiteilijanimi | Meat Loaf, Meatloaf ja Meat Loaf Aday |
Aktiivisena | 1968–2022 |
Tyylilajit |
rock wagneerinen rock rock-ooppera AOR hard rock |
Soittimet | Laulu, Kitara |
Levy-yhtiöt | Rare Earth, Cleveland International Records, Epic, RCA, Atlantic Records, Arista, MCA, Polydor, Sanctuary Records, Mercury, Virgin Records |
Aiheesta muualla | |
meatloaf.net | |
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
Meat Loaf (oikealta nimeltään Marvin Lee Aday, 27. syyskuuta 1947 Dallas, Texas – 20. tammikuuta 2022 Nashville, Tennessee) oli yhdysvaltalainen näyttelijä ja laulaja.[1] Myöhemmin taiteilijanimekseen ottamansa lempinimen Meat Loaf (suom. "Lihamureke") hän sai isältään jo lapsuudessaan. Meat Loafin ensimmäinen albumi Meat Loaf & Stoney ilmestyi vuonna 1971 ja pitkin 1970-lukua hän loi näyttelijän uraansa esiintymällä Broadwaylla erinäisissä musikaaleissa ja kulttielokuvassa The Rocky Horror Picture Show vuonna 1975.
Broadway-aikanaan Meat Loaf tapasi Jim Steinmanin, josta tuli vaikuttaja hänen suurimpien hittiensä takana. Kaksikon ensimmäinen yhteistuotos, Todd Rundgrenin tuottama rockooppera Bat Out of Hell ilmestyi vuonna 1977. Albumista tuli yksi kaikkien aikojen suosituimmista rock-levyistä, viimeisimmät arviot levyn myyntiluvuista pyörivät 35–40 miljoonan paikkeilla ja Guinnessin ennätysten kirjan vuoden 2000 laitoksen mukaan se on kaikkien aikojen myydyin levy Englannissa.
Bat Out Of Hellin jälkeen Jim Steinmanin ja Meat Loafin välit alkoivat kiristyä ja lopulta Steinman levytti albumin seuraajalle suunnitellut kappaleet itse ja julkaisi ne nimellä Bad For Good vuonna 1981. Ongelmat veroviraston kanssa, lukuisat oikeusjutut (mm. yksi Steinmanin nostama kanne) ja laskuun kääntynyt suosio aiheuttivat lopulta sen, että Meat Loaf joutui hakeutumaan konkurssiin 1980-luvun puolivälissä.
Jim Steinman ja Meat Loaf sopivat riitansa 1990-luvun alussa ja yhteistyön tuloksena syntynyt Bat Out of Hell II: Back Into Hell oli jälleen suuri kaupallinen menestys yltäen 20 miljoonan kappaleen myyntiin. Meat Loaf voitti Grammyn albumin hittisinglellä "I'd Do Anything For Love (But I Won't Do That)". Albumin seuraaja, ilman Steinmanin avustusta tehty Welcome To The Neighbourhood (1995) jäi vähemmälle huomiolle, ja 1990-luvun lopun Meat Loaf keskittyi näyttelemiseen. Elokuvista menestyksekkäin oli vuonna 1999 ilmestynyt Fight Club. Elokuvien lisäksi Meat Loaf vieraili myös useissa tv-sarjoissa, kuten Frendit, CSI, House & Ensisilmäyksellä.
Meat Loaf teki paluun konserttilavoille vuonna 2003, ja kesken konsertin Lontoossa, Englannissa hän pyörtyi syystä, joka myöhemmin diagnosoitiin Wolff-Parkinson-Whiten syndroomaksi. Meat Loaf uhkasi kiertueen jäävän hänen viimeisekseen, mutta kesällä 2005 hän kiersi jälleen. Lokakuussa 2006 ilmestyi kolmas osa Bat Out of Hell -saagaan Bat Out of Hell III: The Monster Is Loose.
Suomessa Meat Loaf esiintyi Nummirockissa vuonna 1989 ja Helsingin jäähallissa vuonna 2008[2].
Meat Loaf kuoli 20. tammikuuta 2022.[3] Kuolinsyytä ei ole virallisesti julkistettu, mutta hänen epäillään kuolleen koronavirustautiin.[4]