Merien happamoituminen tarkoittaa merien pH-arvon pienenemistä, joka johtuu pääasiassa hiilidioksidin sitoutumisesta meriin ja osittain meriin satavista happosateista. Meret ovat luontaisesti lievästi emäksisiä, sillä meriveden pH on hieman yli 8, mutta korkea ilmakehän hiilidioksidipitoisuus voi laskea merien pH:ta voimakkaasti laajoilla alueilla.
Hiilidioksidin luonnollinen imeytyminen meriin lieventää ihmisperäisten hiilidioksidipäästöjen vaikutusta ilmastoon, mutta samalla happamoitumisesta on arvioitu seuraavan vaikutuksia muun muassa merien eliöstöihin, heijastavuuteen ja pilvisyyteen.[1]