Meteoriitti

Meteoriitti on Maan tai muun taivaankappaleen pinnalle avaruudesta pudonnut "kivi" eli asteroidi, asteroidin osa, komeetta tai suuri meteoroidi. Avaruudessa liikkuvaa aurinkokunnan pienkappaletta sanotaan meteoroidiksi, suurempia asteroideiksi.

Maan ilmakehään törmäävä meteoroidi kuumentaa sen eteen kehittyvän iskuaallon muutaman tuhannen asteen lämpöiseksi plasmaksi, joka meteoriitin taakse jäävän vanan kanssa aiheuttaa näyttävän valoilmiön nimeltä meteori ja kappaleen ollessa yli 2 cm halkaisijaltaan, tulipallon. Meteoroidi kuluu ilmanvastuksen aiheuttaman pommituksen ja iskuaallon infrapunasäteilyn aiheuttaman kuumuuden (ablaation) vaikutuksesta pudotessaan ja vain suurikokoinen meteoroidi päätyy maan pinnalle asti. Meteoroidin massa alkaa kulua ablaation vaikutuksesta jo yli 100 km:n korkeudessa. Iskuaallon paine kappaleen etupuolella ja tyhjiö sen takana aiheuttavat nopeutta hidastavan voiman. Kappaleen hidastuvuus kasvaa iskuaallon paineen kasvaessa alemmissa ilmakehän osissa, kappaleen massan vähetessä sen liike-energiaakin katoaa.

Yli kilogramman painoiset kappaleet voivat säilyä ehjinä kulkiessaan ilmakehän läpi. Esimerkiksi 1 000 tonnin painoinen kappale ei hidastu juuri lainkaan ilmakehässä, ja räjähtää maan pinnassa aiheuttaen meteoriittikraatterin. Päivittäin Maan ilmakehään osuu 100 tonnia meteoroideja, joista lähes kaikki kuitenkin tuhoutuvat. On arvioitu, että kerran tuhannessa vuodessa tulee meteoriitti, joka tuottaa halkaisijaltaan 1 km kraatterin.^[1]

Maapallolta on löydetty noin 40 000 meteoriittia. Vuosittain Maan pinnalle putoaa noin 30 000 – 80 000 yli 20 gramman painoista meteoriittia.^[2] Meteoriiteista noin 99,8 prosenttia on peräisin asteroideista tai komeetoista. Loput 0,2 prosenttia ovat peräisin Kuusta tai Marsista, joista avaruuteen on sinkoutunut kiviä esimerkiksi meteoritörmäyksissä. Kuusta tulleita meteoriitteja tunnetaan vuoteen 2009 mennessä 120 kappaletta, jotka painavat yhteensä 33 kilogrammaa. Marsista tulleita meteoriitteja tunnetaan 34 kappaletta.^[3]

Meteoriitteja putoaa melko tasaisesti kaikkialle maapallolle, minkä johdosta niistä yli 60 prosenttia putoaa mereen, josta niitä ei koskaan löydetä.^[3] Suurin osa meteoriiteista on löytynyt Etelämantereen jäätiköiltä ja aavikkoerämaista.^[4] Aavikolla vesi ei pääse hajottamaan meteoriitteja, ja ne on myös helppo havaita.^[3] Suomen alueelta on löydetty viimeisten 200 vuoden aikana 13 meteoriittia.^[5]

Massiivinen meteoriittipommitus esti alussa elämän kehittymisen maapallolla vuosimiljardien ajan ja aiheutti katastrofaalisia tuhoja. Iskeymätiheys on nykyisin kuitenkin jo hyvin alhainen ja viimeisin suurtuho tapahtui noin 60 miljoonaa vuotta sitten. Vaara ei kuitenkaan ole kokonaan ohitse, sillä Maapalloa mahdollisesti uhkaavia (NEO) kappaleita on yhä suuri joukkio kiertoradoillaan. Näitä kappaleita etsitään ja niiden ratoja seurataan jatkuvasti. On hyvin harvinaista, että meteoriitti tappaa tai haavoittaa ihmisen. Asutulle alueelle tapahtuneen törmäyksen aiheuttamat suuret tuhot ovat ilmiselviä. Kiinassa arvellaan satoja vuosia sitten kuolleen tuhansia megatörmäyksessä. Talteen saadaan yleensä vain kymmenen sentin luokkaa olevia, muutamien kilojen painoisia kappaleita.

1. ↑ Meteor impacts Natural History Museum. Viitattu 5.5.2012. (englanniksi)
2. ↑ Collecting and identifiying meteorites Natural History Museum. Viitattu 3.11.2012. (englanniksi)
3. ↑ ^{a b c} Viittausvirhe: Virheellinen <ref>-elementti; viitettä jn ei löytynyt
4. ↑ Collecting meteorites in Antarctica Natural History Museum. Viitattu 5.5.2012. (englanniksi)
5. ↑ Lehtinen, M.: Suomen meteoriitit Luonnontieteellinen museo. Arkistoitu 19.1.2011. Viitattu 5.5.2012.