Miafysitismi (kreikkaa, "yksi luonto"), joskus muodossa monofysitismi, on kristinuskon sisäinen kristologinen oppi, jonka mukaan Kristuksella on vain yksi luonto (kreikkaa, fysis). Usein se kärjistetään tarkoittamaan näkemystä, jonka mukaan Kristus ei ole sekä ihminen että Jumala, vaan hänellä on vain yksi, jumalallinen luonto ja hänen ihmisyytensä on enemmän tai vähemmän näennäistä. Historiallisesti se kuuluu antiikkiin. Sen vastanäkemys oli historiallisesti ensisijaisesti nestoriolaisuus, myöhemmin myös khalkedonilainen kaksiluonto-oppi.
Miafysitismi ja monofysitismi voidaan erottaa niin, että monofysitismillä tarkoitetaan selkeää oppia siitä, että Kristuksella on vain yksi olemus tai luonto, kun taas miafysitismillä tarkoitetaan Kyrillos Aleksandrialaisen ajatteluun perustuvaa näkemystä.