Missiologia

Missiologia eli lähetystiede on akateeminen teologinen oppiaine, joka tutkii uskontojen, lähinnä kristillisten kirkkojen, lähetystyötä. Missiologia luetaan systemaattisen teologian alaan. Systemaattisessa teologiassa sitä tutkitaan vaihtelevasti sekä dogmatiikan että ekumeniikan yhteydessä.^[1] Suomen yliopistojen teologisissa tiedekunnissa ei ole yhtään missiologian professuuria.

Missiologialla on jossain määrin kahtalainen luonne. Yhtäältä se on akateeminen oppiaine, joka tutkii lähetystyötä kriittisesti ja arvovapaasti.^[1] Toisaalta missiologia on monissa yliopistoissa sen verran vakiintumaton oppiaine, että käytännössä missiologinen pohdinta on usein jäänyt kirkkojen itsensä tehtäväksi. Missiologinen työskentely on ollut kirkoille tarpeellista, koska erityisesti 1960-luvulta alkaen syntyi voimakas maailmanlaajuinen lähetystyötä arvosteleva liike, joka ei pitänyt lähetystyötä oikeutettuna. Missiologialla on siten tavallista suurempi käytännön yhteys kirkkojen konkreettiseen lähetystyöhön.

Moderni missiologia on syntynyt ekumeenisen liikkeen myötä. Kristillisten kirkkojen lähetystyössään kohtaamat keskinäiset ongelmat johtivat 1800- ja 1900-luvun taitteessa maailmanlaajuisiin lähetyskonferensseihin. Lähetyskonferenssien teologinen työskentely synnytti teoreettisen pohdinnan, josta missiologia sai alkunsa. Edinburghin lähetyskonferenssi 1910 on myös organisoituneen ekumeenisen liikkeen syntyhetkiä. Käytännöllisemmässä merkityksessä kristilliset kirkot ovat opinmuodostuksessaan pohtineet lähetystyöhön liittyviä kysymyksiä varhaisesta historiastaan lähtien.

1. ↑ ^{a b} Mitä on missiologia? Simo Kiviranta 1999. Viitattu 10.7.2016.