Moderni taide

Paul Gauguin, Ateria 1891. Musée d'Orsay.
Edvard Munch, Huuto 1893
Paul Cézanne, Kylpijät, 1898–1905.
Kazimir Malevitš,Suprematismi kahdeksalla suorakulmiolla 1915.
Marcel Duchamp, Suihkulähde, 1917. Valokuva Alfred Stieglitz.

Moderni taide tarkoittaa 1800-luvun puolivälin jälkeen tehtyä taidetta. Tuolloin taiteessa siirryttiin klassisesta antiikin esikuvien seuraamisesta oman, modernin ajan kuvaamiseen.[1]

Taidehistoriassa modernismi tarkoittaa länsimaisten taidesuuntausten jatkumoa, joka hallitsi ja leimasi koko 1900-luvun taidetta. Avantgarde eroaa modernismista siten, että avantgardeen sisältyy pyrkimys mennä modernismin edelle ja ylitse. Modernismi on ilmennyt eri taiteenaloilla eri tavoin tavallaan, esimerkiksi arkkitehtuurissa, musiikissa ja maalaustaiteessa modernismi on näkynyt omalla tavallaan. Nämä erilaiset modernismit samoin kuin nykytaide ovat modernia taidetta, koska ne eroavat vanhemmasta klassisesta taiteesta.[1]

Nykytaide taas tarkoittaa kulloinkin viimeisintä vaihetta länsimaisessa taiteessa. Nykytaide muuttaa koko ajan muotoaan, joten sitä on hankala määritellä muuten kuin aikalaistaiteeksi (contemporary art).[1]

Nykytaidetta ja modernia taidetta käytetään usein synonyymejä, mutta niillä on eri merkitys. Käsitteinä niillä on kuitenkin yhteistä; latinan sana modernus tarkoittaa uusinta tai nykyistä. Käytännössä nykytaide rajataan yleensä ajallisesti, esimerkiksi taiteeseen joka on tehty länsimaissa toisen maailmansodan jälkeen. On kuitenkin aina ilmiöitä ja rajatapauksia, joita ei voida määritellä. Nykytaiteessa taidetta voi olla museoiden ja gallerioiden ohella graffitina kadulla tai ympäristötaiteena autiomaassa. Esineen ohella se voi olla tapahtuma tai yhteisöllinen prosessi.[1]

Nykytaide on siis käsitteenä osa modernia taidetta. Kulloinkin syntyneen nykytaiteen jälkeen tulossa on vielä uudempaa nykytaidetta. Vanhempi, aiempi nykytaide on silloin modernia taidetta. Siten myös moderni taide on muuttuvaa.[1]

Modernilla taiteella on joitakin eroja klassiseen taiteeseen nähden. Modernilla ajalla tekniikka on muuttanut tapaa jolla aisteja käytetään. Suuren muutoksen on tuonut esimerkiksi kamera ja valokuva. Toinen modernille taiteelle ominainen piirre on perinteen katkos, mikä näkyi selvimmin ja tietoisimmin avantgardetaiteessa. Katkoksen taustalla vaikuttaa muun muassa luonnontieteen kehitys, suhteellisuusteoria ja yleensäkin mekanistisen maailmankuvan murentuminen. Avantgardetaide on usein ollut kiinnostunut tieteestä.[1]

Erona vanhaan taiteeseen on myös voimakas osallistuminen poliittiseen ja yhteiskunnalliseen elämään ja yksilöiden kokemuskirjon esilletuonti. Klassinen taide taas käsitteli ennemmin rationaalista kuin intuitiivista, pyrkimyksenä oli enemmänkin tasasuhtaisuus ja yleispätevyys.[1] Klassisuus taas sai yhteiskunnallisessa mielessä huonoa mainetta 1900-luvulla, koska totalitaristiset liikkeet, kuten natsismi ja stalinismi ottivat sen ihanteekseen.[1]

  1. a b c d e f g h Hautamäki, Irmeli: Nykytaide ja hermeneuttinen filosofia Logos - Ensyklopedia. 11.3.2010. Filosofia.fi-portaali. Arkistoitu 2.6.2013. Viitattu 13.12.2012.

From Wikipedia, the free encyclopedia · View on Wikipedia

Developed by razib.in