Mohammad Reza Pahlavi

Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan.

Mohammed Reza Pahlavi
Aʿlāhazrat Homāyuni Šāhanšāh Āryāmehr Bozorg Arteštārān
Šaahi Mohammad Reza Pahlavi 1970-luvulla.
Iranin šaahi
Valtakausi	16. syyskuuta 1941 – 11. helmikuuta 1979
Kruunajaiset	26. lokakuuta 1967
Edeltäjä	Reza Pahlavi
Seuraaja	Monarkia lakkautettu (Ruhollah Khomeini hengellisenä johtajana)
Syntynyt	26. lokakuuta 1919 Teheran, Persia
Kuollut	27. heinäkuuta 1980 (60 vuotta) Kairo, Egypti
Hautapaikka	Al-Rifa’in moskeija, Kairo
Puoliso	Fawzia Fuad (1939-1948) Soraya Esfandiary Bakhtiary (1951-1958) Farah Diba (1959-1980)
Lapset	Prinsessa Shahnaz Kruunuprinssi Reza Prinsessa Farahnaz Prinssi Ali Reza Prinsessa Leila
Koko nimi	Mohammad Reza Pahlavi
Suku	Pahlavi
Isä	Reza Pahlavi
Äiti	Tadj ol-Molouk
Uskonto	šiialaisuus
Nimikirjoitus

Mohammad Reza Pahlavi (pers. ‏محمدرضا پهلوی‎, Mohammad-Rezā Pahlavi;myös muodossa Muhammed Riza^[1]) (26. lokakuuta 1919 Teheran, Persia – 27. heinäkuuta 1980 Kairo, Egypti) oli Iranin viimeinen šaahi alkaen 16. syyskuuta 1941 aina Iranin vallankumoukseen 11. helmikuuta 1979 asti. Hän oli Pahlavin hallitsijasuvun toinen monarkki. Hänen keisarilliset arvonimensä olivat Šāhanšāh (pers. ‏شاهنشاه‎, Šāhansāh, kuninkaiden kuningas) ja Aryamehr (arab. آریامهر‎, Āryāmehr, arjalaisten aurinko).

Mohammad Reza Pahlavi nousi Iranin valtaistuimelle toisen maailmansodan aikana 1941 brittien ja neuvostoliittolaisten syrjäytettyä hänen isänsä šaahi Reza Pahlavin vallasta. Isä oli kohonnut sotamiehestä ensin kenraaliksi ja armeijan ylipäälliköksi ja kaapannut maassa vallan vuonna 1925.^[1] Nuoremman Pahlavin aikana Iran juhli 2 500 vuotta kestänyttä monarkiaa, jonka katsottiin alkaneen Kyyros Suuren valtakaudella.

Hallitsijana Mohammad Reza Pahlavi vastusti pääministeri Mohammad Mossadeqin johtamaa Iranin öljyteollisuuden kansallistamista. Mohammed Reza Pahlavin aloittaman ”valkoisen vallankumouksen”, joka sisälsi useita taloudellisia ja sosiaalisia uudistuksia, oli tarkoitus tehdä Iranista johtava moderni länsimaalainen maailmanvaltio. Šaahi uudisti Irania muun muassa kansallistamalla luonnonrikkauksia ja laajentamalla naisten oikeuksia. Osasyy Iranin uudistusohjelman epäonnistumiseen oli se, että šaahin vastustajista toiset syyttivät Irania demokratian puutteesta, kun taas toiset perinteisen šiiapapiston syrjäyttämisestä uudistuksia tehdessä.

Huolimatta siitä, että šaahi oli itse muslimi, hän menetti lopulta Iranin šiiapapiston tuen. Tähän oli pääasiallisena syynä šaahin voimakas länsimaalaistamispolitiikka ja Israelin tunnustaminen. Yhteenotot ääri-islamilaisten kanssa, kommunistien toiminnan lisääntyminen ja länsivaltojen puuttuminen maan talouteen muuttivat šaahin otteet Iranin johdossa itsevaltaisemmiksi. Erityisesti šaahin valta kasvoi vuoden 1953 kriisin jälkeen, jolloin kumpikin osapuoli, šaahi ja pääministeri Mohammad Mossadeq, syyttivät toisiaan vallankaappausyrityksestä, mikä johti lopulta Mossadeqin syrjäyttämiseen. Poliittinen oppositio tehtiin toimintakyvyttömäksi muun muassa lakkauttamalla kommunistinen Tudeh-puolue. Salainen palvelu SAVAK tukahdutti poliittiset vastalauseet kovin ottein. Amnesty Internationalin mukaan vuonna 1978 Iranissa oli 2200 poliittista vankia. Vuonna 1979 tilanne kärjistyi vallankumoukselliseksi, jossa 16. tammikuuta šaahi pakotettiin lähtemään maanpakoon Iranista 37 hallitsijavuoden jälkeen. Pian vallankumous kääntyi islamilaiseksi vallankumoukseksi, joka johti Iranin islamilaisen tasavallan perustamiseen ja šiialaispapiston diktatuuriin.

1. ↑ ^{a b} Seppo Zetterberg (toim. suomalainen laitos): Muutosten vuosisata 8, s. 269. (Alkuteos Power, Wealth & Powerty, The Family, Science, The Arts, Passing Parade) WSOY, 1995. ISBN 951-0-22044-2