Morkere | |
---|---|
Northumbrian jaarli | |
1065–1066
|
|
Edeltäjä | Tostig Godwininpoika |
Seuraaja | Copsi |
Henkilötiedot | |
Morkere oli Northumbrian jaarli vuosina 1065-1066. Hän oli East Anglian karkotetun jaarli Ælfgarin poika[1] ja Mercian jaarlin Eadwinen veli.[2]
Northumbrian asukkaat nousivat kapinaan Tostig Godwininpoikaa vastaan 3. lokakuuta 1065[3] saatuaan ilmeisesti edeltä käsin Morkeren ja Eadwinen tuen hankkeelle.[4] Julistettuaan Morkeren jaarlikseen kapinalliset marssivat tämän johdolla etelään,[5] jossa mukaan liittyi Eadwinen joukkoja.[6] Northamptonissa ja Oxfordissa kapinalliset neuvottelivat kuningas Edvard Tunnustajan edustajan Harald Godwininpojan kanssa Tostigin paluusta valtaan[7] ja lopulta kuninkaan oli taivuttava ajamaan Tostig maanpakoon ja nimittämään Morkere oikeutetuksi[8] jaarliksi.[9]
Luultavasti Harald Godwininpojan tuki veljeksille edellytti, että nämä puolestaan kannattaisivat häntä vallanvaihdoksessa Edvardin kuoleman jälkeen.[10]Kuningas Edvardin kuoleman aikoihin Morkere oleskeli hovissa[11] ja Harald Godwininpojan kruunauksen jälkeen Morkere, Gyrth Godwininpoika, Leofwine Godwininpoika, Eadwine ja Harald Godwininpoika arvelivat selviytyvänsä Tostigin uhasta.[12] Liiton vahvistukseksi Harald matkusti Northamptoniin 1066[13] sekä nai pohjoisten jaarlien sisaren Ealdgythin.[14]
Yrittäessään paluutaan Tostig Godwininpoika hyökkäsi 1066 Humber-joen tienoille noin 60 laivan voimalla,[15] mutta Morkere löi veljensä Eadwinen kanssa tunkeutujan pakosalle.[16] Seuraavan kerran veljekset kohtasivat Tostigin 20. syyskuuta 1066 Fulfordin taistelussa, missä he kokivat karvaan tappion[17] Harald Ankaran ja Tostigin 10 000 miehen joukkoa vastaan.[18]
Hastingsin taistelun aikoihin Morkere oli seitsemäntoistavuotias[19] eikä hänen osallistumisestaan taisteluun ole varmaa tietoa.[20] Hän oli valitsemassa vanhaa kuningassuvun jäsentä Edgar Aethelingia kuninkaaksi.[21] Morkere ja Eadwine alistuivat Vilhelm Valloittajan valtaan, vaikkakin Vilhelm nimitti kruunauksensa jälkeen 1067 Copsin Northumbrian jaarliksi,[22] jonka Morkeren tukijat pian murhasivat.[23] Vilhelm Valloittaja otti Morkeren mukaansa panttivangikseen palatessaan mannermaalle.[24]
1068 Vilhelm Valloittaja palasi jatkamaan Englannin valtausta.[25] Morkere nousi kapinaan kuningasta vastaan,[26] mutta Vilhelmin edettyä Yorkiin Morkere alistui.[27] Tilanne muuttui pohjoisessa jälleen 1069 Tanskan kuninkaan Sven Estridinpojan noustua maihin.[28] Vilhelm Valloittaja lahjoi tanskalaiset lähtemään ja ilman tukea jääneet englantilaiset kapinalliset olivat voimattomia normannien edessä.[29] Elyn saarelle paennut Morkere joutui tällöin Vilhelmin vangiksi.[30]
Vuosien 1068–71 kapinointi vaikutti merkittävästi Vilhelm Valloittajan kovenevaan asennoitumiseen englantilaisia kohtaan.[31] Mahdollisesti Morkere sai tukea kapinalleen Walesin kuninkaalta.[32]
Morkeren ja hänen veljensä osuudesta vuosien 1069–70 kapinoihin ei ole kiistatonta näyttöä.[33]Morkere oli vuonna 1069 jaarli[34]ja 1071 Morkere kapinoi jälleen ja joutui Vilhelm Valloittajan vangiksi.[35]Vankeusolot olivat ylelliset,[36] ja hänen hänet mainittiin vielä vuonna 1087 vankina Vilhelm Punaisen jatkaessa tämän vankeutta[37] vastoin isänsä toivetta.[38]