Moskovan suuriruhtinaskunta Великое княжество Московское Velikoje knjažestvo Moskovskoje |
|||
---|---|---|---|
1263–1478 |
|||
|
|||
|
|||
Valtiomuoto | monarkia | ||
osa | Kultaista ordaa (vuoteen 1480) | ||
Moskovan ruhtinas/suuriruhtinas |
Ensimmäinen: Daniel (1263–1303) Viimeinen: Iivana IV Julma (1533–1547) |
||
Pääkaupunki | Moskova | ||
Uskonnot | ortodoksinen kristillisyys (valtionuskonto) | ||
Kielet | venäjä, turkkilaiset kielet, suomalaisugrilaiset kielet | ||
Edeltäjät | Kiovan Rusin seuraajavaltiot | ||
Seuraaja | Moskovan Venäjä |
Moskovan suuriruhtinaskunta (ven. Великое княжество Московское, Velikoje knjažestvo Moskovskoje; vuoteen 1328 asti Moskovan ruhtinaskunta)[1] oli Aleksanteri Nevskin nuorimman pojan ruhtinas Daniel Aleksandrovitšin Moskovan kaupungin pohjalle, Vladimir–Suzdalin alueelle 1200-luvulla perustama valtio, joka myöhemmin yhdisti Moskovan Venäjän.
Moskovan nousua edesauttoi edullinen sijainti Moskva- ja Neglinka-jokien solmukohdassa tärkeitten kauppareittien risteyksessä tuottoisaa kauppaa varten sekä metsien ja suoalueiden tarjoama suoja hyökkäyksiä vastaan, mutta päätekijä oli sen yhteistyö mongolivaltiaiden kanssa. Mongolikaanit nimittivät Moskovan hallitsijat suuriruhtinaiksi 1300-luvun alkupuolella ja antoivat näille oikeuden kerätä veroa muilta ympäröiviltä ruhtinaskunnilta. Myöhemmin ruhtinaskunnan etuoikeuksia lisättiin tekemällä siitä Venäjän ortodoksisen kirkon keskus vuonna 1326.[2]
Moskovan noustua kaikkien ruhtinaskuntien hallitsijaksi muodostettiin 1400-luvun lopulla Moskovan Venäjä.[2]