Quaid-e-Azam Muhammad Ali Jinnah |
|
---|---|
1. Pakistanin kenraalikuvernööri | |
Edeltäjä | Louis Mountbatten (Intian varakuningas) |
Seuraaja | Sir Khwaja Nazimuddin |
Pakistanin kansalliskokouksen puheenjohtaja | |
Seuraaja | Maulvi Tamizuddin Khan |
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 25. joulukuuta 1876 Karachi, Brittiläinen Intia |
Kuollut | 11. syyskuuta 1948 (71 vuotta) Karachi, Pakistan |
Ammatti | lakimies |
Arvonimi | Quaid-e-Azam Baba-e-Qaum |
Puoliso |
Emibai Jinnah (1892–1893) Maryam Jinnah (1918–1929) |
Tiedot | |
Puolue |
Kongressipuolue (1896–1913) Muslimiliitto (1913–1948) |
Uskonto | islam |
Nimikirjoitus |
|
Aiheesta muualla | |
majinnah.com.pk | |
Muhammad Ali Jinnah (25. joulukuuta 1876 – 11. syyskuuta 1948) oli intialainen lakimies, Muslimiliiton johtaja ja Pakistanin perustaja.[1] Hän oli merkittävä poliitikko ja valtiomies Brittiläisessä Intiassa aina 1900-luvun ensimmäiseltä vuosikymmeneltä lähtien. Ennen kuolemaansa hän ehti toimia vuoden ajan itsenäisen Pakistanin ensimmäisenä kenraalikuvernöörinä eli valtionpäämiehenä.[2] Pakistanissa Jinnahia kutsutaan urdunkielisillä arvonimillä Quaid-e-Azam (Suuri Johtaja) ja Baba-e-Qaum (Kansakunnan Isä).
Jinnah on myös Dawn-nimisen lehden perustaja.[3]
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
Jinnah kuului länsimaisen koulutuksen ja elämäntavat omaksuneeseen Bombayn sivistyneistöön, mutta hänellä oli vahva muslimi-identiteetti. Älykkääksi, sivistyneeksi ja karismaattiseksi luonnehdittu Jinnah aloitti uransa Kongressipuolueessa, josta erottamisen jälkeen siirtyi Muslimiliittoon 1913. Vuodesta 1934 lähtien hän toimi uudelleen järjestetyn Muslimiliiton johtajana nousten Kongressipuolueen ja sen johtajan Jawaharlal Nehrun pahimmaksi haastajaksi. Jinnahin tärkein poliittinen sanoma oli, että Intia muodostui kahdesta erillisestä kansakunnasta, joista toisen muodostivat muslimit ja toisen hindut. Näillä kahdella kansakunnalla ei ollut mitään muuta yhteistä kuin alisteisuus brittiläiselle sortovallalle. Aluksi hän vaati muslimeille erillistä autonomiaa ja lopulta Intian itsenäisyyden mahdollisuuksien kasvaessa erillisen muslimivaltion perustamista. Hänen mukaansa Intia tuli jakaa muslimien Pakistaniin ja hindujen Hindustaniin. Hän ei hyväksynyt, että Hindustaniksi määrittelemänsä alue ottaisi itsenäistyessään nimekseen Intia. Hän vaati muslimivaltion rajoiksi Bengalia (Itä-Pakistan) ja Balochistanin, Sindhin ja Punjabin muodostamaa Länsi-Pakistania. Ongelma muslimivaltion perustamisesta tuli 1947, kun sille alettiin käytännössä piirtämään rajoja.