Munkki tai donitsi on rasvassa uppopaistettu, pullataikinasta tai kakkutaikinasta valmistettu makea leivonnainen. Munkkien yleisimmät muodot ovat pallo, jonka sisällä on hilloa tai muuta makeaa täytettä, ja rengas, joka on perinteisesti tehty kietomalla taikina kepin ympärille.lähde? Nykyään saatetaan käyttää myös leikkuria, joka leikkaa taikinan keskeltä pienen palasen. Nämä palaset voidaan paistaa erikseen ”donitsireikinä”.lähde?
Sana munkki on ollut käytössä leivonnaisen nimityksenä ainakin jo 1600-luvulla. Se juontuu vertauskuvallisesta assosiaatiosta luostarimunkkeihin: ”kun nokare munkkitaikinaa pannaan kuumaan rasvaan, se pullistuu nopeasti hyvinvoivan ruskeakaapuisen munkin kaltaiseksi”.[1]
Perinteisesti Suomessa on valmistettu seuraavan tyyppisiä munkkileivonnaisia:
Hillomunkki (”tavallinen munkki”lähde?), on rasvasta nostettuna hillotettu ja kieritelty hienossa sokerissa.
Munkki, joka on päällystetty karamellivärillä värjätyllä, tomusokerista valmistetulla kuorrutteella eli pomadalla. Tämä versio tunnetaan nimellä berliininmunkki (vaaleanpunainen kuorrute) tai, erityisesti Turun seudulla, piispanmunkki[2] (vaaleanpunainen tai valkoinen kuorrute).
Pienikokoista munkkia kutsutaan myös konvehtimunkiksi.lähde?
Munkkirinkeli tai -rinkilä joka on toroidin muotoinen rinkula. Munkkirinkeli sokeroidaan paiston jälkeen.
Donitsi on tavallisesti munkkirinkeliä pienempi ja kovakuorisempi.lähde? Amerikkalainen Hanson Gregory väitti keksineensä renkaan muotoisen donitsin vuonna 1847 kalkkikauppalaivalla ollessaan 16-vuotias. Gregory oli tyytymätön erilaisiin muotoihin kierrettyjen munkkien rasvaisuuteen ja tavallisten munkkien raakaan keskustaan. Hän väitti tehneensä reiän taikinan keskelle laivan pippurilaatikolla ja myöhemmin opettaneensa tekniikan äidilleen.[3] Donitsi leivotaan kakkutaikinasta, jossa on leivinjauhetta, ja ne paistetaan rasvassa kohottamatta. Donitsissa voi olla erilaisia kuorrutteita sokerista suklaaseen. Kuorrutteen päälle voidaan vielä ripotella erilaisia koristeita kuten nonparelleja tai strösseleitä. Yleensä donitsia ei sokeroida.
Possumunkki eli munkkipossu[4] on ”porsaan muotoinen” eli nelikulmainen munkki, jonka nurkissa on korvat ja sisällä omenahillotäyte. Possumunkki tunnetaan myös nimellä posso etenkin Kotkassa[5][6][7].
Sokeroituja munkkirinkilöitä lautasella
Saksalaistyyppinen hillomunkki
↑Häkkinen, Kaisa: Nykysuomen etymologinen sanakirja, s. 736. Helsinki: WSOY, 2004. ISBN 951-0-27108-X
↑munkkipossu.Kielitoimiston sanakirja. Helsinki: Kotimaisten kielten keskus, 2024.
Viitattu 6.4.2017.
↑Raisa Mattila: Tänä vappuna saatetaan nähdä ennätykselliset munkkijonot – HS testasi viisi kehuttua munkkia. Helsingin Sanomat, 28.4.2021. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 19.1.2024.