Myrkky

Myrkky on aine, jolle altistuminen haittaa eliön elintoimintoja tai tappaa eliön. Periaatteessa mikä tahansa kemiallinen aine voi olla myrkky. Tämän toi ensimmäisenä esille Paracelsus todeten, että ”Ei ole myrkytöntä ainetta. Vain annos ratkaisee, että aine ei ole myrkky.”^[1][2] Jopa vesi on todella suurena määränä myrkky. Liiallinen veden juonti voi aiheuttaa vesimyrkytyksen, joka on aiheuttanut kuolemantapauksiakin.

Myrkyn määritelmällinen ominaisuus on myrkyllisyys, kyky aiheuttaa haittaa eliölle. Eliöillä on vaihteleva kyky sietää kemiallisia aineita, ja tähän vaikuttaa pääasiassa eliön massa (annos/painokilo), mutta jotkin eliöt ovat sopeutuneet sietämään sellaisia kemiallisia aineita, jotka ovat yleisesti eliöille myrkyllisiä.

Myrkkyjä ja myrkyllisyyttä tutkii toksikologia, joka on oppi vieraiden aineiden haitallisesta vaikutuksesta eliöihin. Toksikologia hyödyntää myrkkyihin liittyvässä tutkimuksessa monia muita tieteenaloja, joissa myrkky on käsitteenä oleellinen. Näitä tieteenaloja ovat esimerkiksi patologia, farmakologia, fysiologia, biokemia, genetiikka, molekyylibiologia, analyyttinen kemia, ekologia ja biologian eri alat.^[2] Myrkkyjä voidaankin tutkia monista näkökulmista. Esimerkiksi biotieteiden piirissä tutkitaan erityisesti toksiineja, jotka ovat eliöiden tuottamia myrkyllisiä aineita.

1. ↑ Komulainen H, Yleistoksikologiaa, kirjassa Koulu M, Mervaala E, Tuomisto J, Farmakologia ja toksikologia, 8. p., s. 115, Kustannus Oy Medicina, Kuopio 2013. ISBN 978-951-97316-4-3.
2. ↑ ^{a b} Koulu, Tuomisto (toim.): Farmakologia ja toksikologia 2007. Medicina. Viitattu 8.8.2012.