Natriumglutamaatti

Natriumglutamaatti
Tunnisteet
CAS-numero	142-47-2
PubChem CID	70788954, 23676143 ja 73415804 23672308, 70788954, 23676143 ja 73415804
Ominaisuudet
Molekyylikaava	C5H8NNaO4
Moolimassa	169,11 g/mol
Ulkomuoto	Valkoinen kiteinen aine
Sulamispiste	232 °C
Liukoisuus veteen	74 g/100 ml
Infobox OK

Natriumglutamaatti eli mononatriumglutamaatti (E621, MSG) (engl. sodium glutamate) on glutamiinihapon natriumsuola. Natriumglutamaatti on aivojen välittäjäaine. Myös muualla elimistössä on glutamaattiin reagoivia kudoksia.^[1]

Puhdas natriumglutamaatti on valkoista kiteistä jauhetta. Veteen liuotettuna natriumglutamaatti liukenee nopeasti natrium- ja glutamaatti-ioneiksi. Natriumglutamaatin kemiallinen kaava on C₅H₈NNaO₄, moolimassa 169,11 g/mol, sulamispiste 232 °C ja CAS-numero 142-47-2.

Natriumglutamaattia esiintyy luontaisesti esimerkiksi sienissä, vihanneksissa, kalassa ja lihassa. Saksanpähkinät, soijakastike sekä parmesan- ja roquefort-juustot sisältävät sitä erityisen paljon.^[2][3][4]

Natriumglutamaattia on käytetty jo yli yli sata vuotta elintarvikkeiden lisäaineeksi lukeutuvana E621-koodilla kulkevana arominvahventeena ^[4]. EU- direktiivin mukaan lihavalmisteet saavat sisältää enintään prosentin natriumglutamaattia^[1].

Natriumglutamaatti stimuloi tiettyjä kielen makunystyjä, kuten aminohapporeseptori T1R1/T1R3:a ja muita glutamaattireseptoreita, mikä aiheuttaa joillakin ihmisillä niin sanotun umami-maun aistimuksen.^[1] Natriumglutamaatti lisää myös ruoan vesipitoisuutta^[4].

Monet kokevat, että natriumglutamaatti tekee ruoasta maukkaampaa^[5]. Tämän vuoksi on esitetty että se voi lisätä ruokahalua ja ylipainon riskiä.^[5]

1. ↑ ^{a b c} FDA and Monosodium Glutamate (MSG) 1995. FDA. Arkistoitu 21.2.2009. Viitattu 20.2.2009. (englanniksi)
2. ↑ The Discovery of Umami www.glutamate.org. Arkistoitu 1.2.2009. Viitattu 8.7.2008. (englanniksi)
3. ↑ Viittausvirhe: Virheellinen <ref>-elementti; viitettä :0 ei löytynyt
4. ↑ ^{a b c} Jaakko Rahola: Raholan syötäviä sanoja kolumbus.fi. 2008. Espoo. Arkistoitu 5.1.2008. Viitattu 20.2.2009.
5. ↑ ^{a b} http://www.nature.com/oby/journal/v16/n8/abs/oby2008274a.html