Neuvostoliiton 23. armeija

23. armeija oli Neuvostoliiton puna-armeijan sotatoimiyhtymä, joka perustettiin toukokuussa 1941 Leningradin sotilaspiirissä puolustamaan Leningradin aluetta vastuualueenaan Viipurin pohjois- ja koillispuoliset alueet. Armeijan oikealla puolella operoi 7. armeija.

Armeija siirtyi Leningradin sotilaspiiristä 24. kesäkuuta muodostetun Pohjoiseen rintaman alaisuuteen ja heinäkuun alussa armeijaan liitetty X mekanisoitu armeijakunta siirrettiin pois.

Suomalaisten aloitettu 31. heinäkuuta hyökkäyksensä Karjalankannaksella armeija ei kyennyt estämään hyökkääjän etenemistä, vaan elokuun loppuun mennessä Karjalankannaksen alue oli rajajoelle saakka suomalaisten hallussa. Taisteluiden aikana armeija kärsi mittavia tappioita ja sen vahvuus oli syyskuun alussa suomalaisten etenemisen pysähtyessä ainoastaan 80 000–90 000 miestä ja pääosa sen raskaasta kalustosta oli menetetty.

Puna-armeijaa uudelleen järjestettäessä 23. armeija siirrettiin 24. elokuuta vasta perustetun Leningradin rintaman alaisuuteen. Kesäkuuhun 1944 armeija puolusti Leningradin luoteispuolisia alueita. Armeijaan kuuluneet XCVII, XCVIII ja CXV kivääriarmeijakunnat sekä 17. linnoitusalue armeijajoukkojen tukemana osallistuivat Viipuriin suunnattuun hyökkäykseen 10. kesäkuuta – 15. heinäkuuta 1944. Operaatiossa armeija oli toisessa aallossa seuraten läpimurron tehnyttä 21. armeijaa sekä puhdistaen Vuoksen etelärannan. Armeijan joukot ylittivät joen Vuosalmen taistelussa. Hyökkäyksen pysähdyttyä ja Suomen kanssa tehdyn aselevon astuttua voimaan armeijan joukot asettuivat puolustukseen Karjalankannakselle.

Armeija lakkautettiin 1950-luvun lopulla, mutta XXX kaartinarmeijakunta divisioonineen säilyi.