| Niilo Yli-Vainio | |
|---|---|
 Yli-Vainio alikersanttina jatkosodan lopulla. |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 23. helmikuuta 1920 Alahärmä, Suomi |
| Kuollut | 16. marraskuuta 1981 (61 vuotta) Espanja[1][2] |
| Kansalaisuus | Suomi |
| Ammatti | Saarnaaja, evankelista, kirjailija |
| Vanhemmat | Emil ja Saima |
| Puoliso | Linnea (1940–) |
| Lapset | Aino, Leevi, Ruut, Antti, Eeva |
| Uskonnollinen kanta | Kristitty |
| Kirjailija | |
| Äidinkieli | Suomi, ruotsi |
| Tuotannon kieli | Suomi, ruotsi |
| Kirjallinen suuntaus | Helluntaiherätys |
| Esikoisteos | Miten voisin pelastua |
| Aiheesta muualla | |
 Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Niilo Antti Johannes Yli-Vainio[3] (23. helmikuuta 1920 Alahärmä – 16. marraskuuta 1981 Espanja) oli suomalainen saarnaaja, kansainvälinen evankelista ja kirjailija. Yli-Vainio oli 1970-luvun ja 1980-luvun alun tunnetuin helluntailainen saarnaaja Suomessa.
Yli-Vainion suurkokoukset alkoivat kesällä 1977, mitä ennen hän oli toiminut 30 vuotta saarnaajana helluntailiikkeen piirissä. Lapuan urheiluhallissa 1977 järjestetyt herätyskokoukset muodostuivat käännekohdaksi. Yli-Vainio herätti huomiota parantumisihmeillä. Tunnusmerkillistä kokouksille oli esirukousjakso, jonka aikana ihmiset kaatuivat rukouksen vaikutuksesta. Kokouksissa Yli-Vainio korosti sanomaa Jumalan rakkaudesta, anteeksiannosta ja henkilökohtaisen uskon elämää muuttavasta vaikutuksesta.[4]
Henkilökohtaisen uskonelämän lisäksi Yli-Vainion liike kosketti myös yhteiskunnallista elämää. Vuonna 1980 Yli-Vainio organisoi "olutmarssin", johon osallistui noin 10 000 mielenosoittajaa. Tavoitteena oli palauttaa keskioluen myynti alkoholiliikkeisiin. Yli-Vainio pettyi luterilaisen kirkon johtoon, joka ei ollut valmis yhteistyöhön tässä hankkeessa.[4]
Yli-Vainion liikkeen vaikutuksesta useat viihdemaailman kuuluisuudet kertoivat kääntymyksestään uskoon. Monet kääntyneistä liittyivät helluntaiseurakuntiin, mutta osa jäi myös luterilaisen kirkon jäseniksi. Yli-Vainio kuoli marraskuussa 1981.[4]
- ↑ Träff 1978. Saari 1983
- ↑ ”Tulenkantaja Alahärmästä”, Seija Maria Tarvainen, s. 15, 2001, Joensuun Yliopisto
- ↑ Träff, s. 15
- ↑ a b c Murtorinne, Eino (päätoim.): Kristinuskon historia 2000, s. 242. (3. osa) Espoo: Weilin+Göös, 2000. ISBN 951-35-6516-5