Nikolai Bobrikov | |
---|---|
Suomen kenraalikuvernööri | |
Edeltäjä | Stepan Gontšarov vt. |
Seuraaja | Ivan Obolenski |
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 27. tammikuuta 1839 Strelna, Pietari, Venäjän keisarikunta |
Kuollut | 17. kesäkuuta 1904 (65 vuotta) Helsinki, Suomen suuriruhtinaskunta, Venäjän keisarikunta |
Puoliso |
Olga Petrovna Leontjev ( 1867; 1895) Elisabet Staël von Holstein ( 1895) |
Tiedot | |
Uskonto | ortodoksi |
Sotilaspalvelus | |
Palvelusmaa(t) | Venäjän keisarikunta |
Palvelusvuodet | 1858–1904 |
Sotilasarvo | kenraali |
Taistelut ja sodat | Turkin sota |
Nikolai Ivanovitš Bobrikov (ven. Никола́й Ива́нович Бо́бриков; 27. tammikuuta (J: 15. tammikuuta) 1839 Strelna – 17. kesäkuuta (J: 4. kesäkuuta) 1904 Helsinki) oli venäläinen kenraali ja Suomen kenraalikuvernööri vuosina 1898–1904. Hänet muistetaan päättäväisestä yhtenäistämispolitiikan ajamisesta ja hän oli yksi ensimmäisen sortokauden pääarkkitehdeista. Bobrikovin toiminta nostatti Suomessa voimakasta vastarintaa, jonka nujertamiseksi hän vaati itselleen diktaattorin valtuudet keväällä 1903. Lopulta hän joutui aktivisti Eugen Schaumanin surmaamaksi ja lienee siten Suomen historian tunnetuin poliittisen murhan uhri.