Nikomakhoksen etiikka | |||||||||||||||||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
Ἠθικὰ Νικομάχεια | |||||||||||||||||||||||
Teoksen ensimmäisen kirjan alku kreikan- ja latinankielisessä painoksessa. |
|||||||||||||||||||||||
Alkuperäisteos | |||||||||||||||||||||||
|
|||||||||||||||||||||||
Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta |
Nikomakhoksen etiikka (kreik. Ἠθικὰ Νικομάχεια, Ēthika Nikomakheia; lat. Ethica Nicomachea) on Aristoteleen eettinen pääteos, joka keskittyy hyveisiin. Sen kymmenen kirjaa koostuvat muistiinpanoista, jotka on tehty Aristoteleen Lykeionin peripateettisessa koulussa pitämistä luennoista.
Aristoteleen perusajatus on se, että yksilön tulee käyttäytyä jatkuvasti hyveellisesti ja kehittää hyveitä, sen sijaan että hän tekisi vain yksittäisiä hyviä tekoja. Nikomakhoksen etiikka painottaa eettisen käyttäytymisen asiayhteyttä — teko, joka on oikein jossain tilanteessa, saattaa olla väärin jossain toisessa tilanteessa. Aristoteles oli sitä mieltä, että onnellisuus on elämän päämäärä, ja niin kauan kuin yksilö pyrkii hyvyyteen, hyvät teot seuraavat automaattisesti tästä kamppailusta, tehden yksilöstä hyveellisen ja siten onnellisen.