Noitavainot

Noitavainot olivat Euroopassa myöhäiskeskiajalla alkanut, mutta uuden ajan alussa voimistunut liikehdintä noidiksi epäiltyjen ihmisten tuomitsemiseksi. Noituudella vahingoittaminen on yksi ihmiskunnan vanhimpia rikollisena pidettyjä toimia, ja se oli mainittu lakikirjoissa jo ainakin Hammurabin laista alkaen noin vuonna 1760 eaa.^[1] Suuret eurooppalaiset noitavainot syntyivät kuitenkin vasta sen jälkeen, kun 1400-luvulla kehitettiin uudenlainen noitateoria, jossa noidat liittoutuivat Paholaisen kanssa.^[2]

Suurten noitavainojen alku liittyi suuriin yhteiskunnallisiin muutoksiin, jotka koskettivat niin yhteisöjä kuin yksilöitäkin.^[2] Noitavainot olivat yleisempiä protestanttisessa Euroopassa kuin katolisen kirkon alueella. Sekä protestanttisessa että katolisessa Euroopassa vainoja pitivät käynnissä yleensä maallikot, eivät koulutetut teologit.^[3] Noitavainojen syistä vallitsee tutkijoiden keskuudessa erimielisyyttä, ja ilmiötä on pyritty selittämään niin taloudellisilla, poliittisilla, psykologisilla kuin uskonnollisillakin motiiveilla.^[4]

1. ↑ Witchcraft The Catholic Encyclopedia, Volume XV. Published 1912. New York: Robert Appleton Company. Nihil Obstat, October 1, 1912. Remy Lafort, S.T.D., Censor. Imprimatur. +John Cardinal Farley, Archbishop of New York
2. ↑ ^{a b} Case Study: The European Witch-Hunts, c. 1450-1750 and Witch-Hunts Today Gendercide Watch. Arkistoitu 17.10.2015. Viitattu 27.8.2007. (englanniksi)
3. ↑ Tahkokallio, Jaakko: Pimeä aika. Kymmenen myyttiä keskiajasta. Gaudeamus 2019, 199-206.
4. ↑ Marko Nenonen: Noitavainot: Euroopan historian pimeä puoli Marko Nenonen/Oy Chronicon Ltd Finland. Arkistoitu 28.6.2008. Viitattu 16.3.2007.