Noitavainot Ruotsin valtakunnassa

Saksalainen kuparipiirros Moran vuoden 1670 noitavainoista.
Puupiirros vuodelta 1508 kuvaa rangaistuksia noituudesta.

Noitavainot Ruotsin valtakunnassa sijoittuvat pääsääntöisesti 16601680-luvulle.[1] Tämä suurten noitavainojen vaihe tunnetaan Ruotsissa nimellä det stora oväsendet[2]. Ruotsin valtakunnassa ei ollut kirkollista inkvisitiota, sen sijaan noitaoikeudenkäynnit käytiin maallisissa tuomioistuimissa. Syytettyjen kidutus oli valtakunnan lain vastaista, ja sitä käytettiinkin vain harvinaisissa poikkeustapauksissa.[3]

Aikalaiskokemuksessa ei ilmennyt varsinaisia noitavainoja siinä muodossa, jossa ne näyttäytyvät nykyihmiselle, vaan samassa kylässä tai kaupungissa asuvat ihmiset vain yksinkertaisesti epäilivät toisiaan noituudesta.[4] Noitavainoja on nykyisin pidetty nimenomaisesti noitiin kohdistuvana vainona. Aikalaisten käsitys asiasta oli toisenlainen: he uskoivat olevansa itse noitien vainoamia. Yleensä ihmiset kuvittelivat, että noituudesta syytetty oli aiheuttanut heille haittaa toistuvilla vahingonteoilla, ja epäilyksiään he esittelivät yleensä laveasti oikeudelle. Oleellista noitasyytöksen hyväksymiselle oli noitumisen motiivin löytyminen. Mikäli sellaista ei löydetty, syyte saatettiin hylätä. Pitkään jatkuneita naapurusten riitoja, joihin oli liitetty noituusepäilyjä, käsiteltiin oikeudessa kuin mitä tahansa riita- tai rikostapauksia.[5]

Noitavainoja on nyky-yhteiskunnassa usein käytetty vertauskuvana vallanpitäjien pahuudesta, naisiin kohdistuneesta väkivallasta tai epätasa-arvosta. 1600-luvulla talonpoikaisväestö, jonka jäsenistä pelkästään Ruotsin valtakunnassa teloitettiin yli 400 henkeä, ei kuitenkaan pitänyt noitavainoja esivallan harjoittamana hirmuvaltana. Pikemminkin kansa yleisesti vaati teloituksia aktiivisemmin kuin hallitsijat. Aatelisten näkökulmasta noitaoikeudenkäynnit olivat kaukainen ja vähäpätöinen asia.[6]

  1. Nenonen, Marko: Noitavainot Pohjois-Euroopassa, (Arkistoitu – Internet Archive)chronicon.com, sitaatti: ”Ruotsissa suuret vainot puhkesivat vasta 1668, aikana jolloin ne monissa maissa olivat jo hiipumaan päin.” ()
    Marko Nenonen: Witchcraft, Magic and Witch Trials in rural Lower Satakunta, Northern Ostrobothnia and Viipuri Karelia, 1620–1700. (Arkistoitu – Internet Archive) ”The greatest number of legal proceedings were in the 1670s and 1680s. All in all the majority of sentences passed in trials for witchcraft and magic were for benevolent magic within a short period, the 1670s and 1680s.”
    Nenonen, Marko & Kervinen, Timo: Finnish Witch Trials in Synopsis. (Arkistoitu – Internet Archive)chronicon.com, 15.5.2001. Sitaatti: ”Even though the Finnish witch trials followed cleatrly the western European pattern only in the 1670s and 1680s, we would like to state, that contrary to belief, the witch trials in Finland in general did not differ very much from those in other countries.” ()
  2. Oväsendet fortsätter, Allehand 17.6.2015
  3. Viittausvirhe: Virheellinen <ref>-elementti; viitettä kidutus ei löytynyt
  4. Nenonen & Kervinen 1994, s. 43.
  5. Nenonen & Kervinen 1994, s. 225.
  6. Guillou 2002, s. 153. – Ruotsin alueella yli 300 nyky-Suomen alueella yli 100 (ks. jäljempänä).

From Wikipedia, the free encyclopedia · View on Wikipedia

Developed by Tubidy