Nuijasota

Nuijasota
Osa Sigismundin ja Kaarlen valtataistelua
Poltettu kylä, Albert Edelfelt (1879).
Päivämäärä: 25. marraskuuta 1596 – 24. helmikuuta 1597 Paikka: Suomi Lopputulos: Talonpoikien häviö, noin 2 500 – 3 000 kuolee.[1][2][3]
Osapuolet
Talonpojat	Aatelisto ja sotaväki
Komentajat
Jaakko Ilkka Pentti Pouttu Hannu Krankka	Klaus Fleming Gödik Fincke Iivari Tavast Pietari Juusten
Vahvuudet
1 000 – 4 000+	1 500 – 3 300+
Vahvuudet vaihtelivat taisteluissa ja osassa ne ovat arvioita

Nuijasota oli sodaksi laajennut suuri talonpoikaiskapina Suomessa talvella 1596–1597. Talonpojat nousivat heitä verottaneita sotajoukkoja, aatelia ja ratsutilallisia vastaan. Nuijasota liittyi Sigismundin ja Kaarlen valtataisteluun eli Puolassa asuneen kuningas Sigismundin ja tämän sedän Kaarle-herttuan kamppailuun Ruotsin valtaistuimesta. Kapina kohdistui erityisesti Sigismundille uskolliseen Suomen käskynhaltijaan Klaus Flemingiin ja tämän talonpoikia sortavaan ankaraan sotilashallintoon. Kaarle-herttua puolestaan yllytti Suomen talonpoikia aiheuttaakseen harmeja Flemingille ja saadakseen aineksia mielipiteenmuokkaukseen Ruotsissa. Flemingin armeija kukisti vaivatta kapinalliset talonpojat eli nuijamiehet. Nuijasodassa arvioidaan kuolleen 2 500 – 3 000 ihmistä.

Ruotsin ja Venäjän välinen 25 vuotta kestänyt sota oli lisännyt verorasituksia, joista vihatuin oli linnaleiri eli armeijan majoittaminen, elättäminen ja palkanmaksu talonpoikien kustannuksella. Talonpojat kokivat sietämättömäksi varsinkin sen, että ratsusotilaita armeijalle varustaneet aateliset ja alempisäätyiset knaapit saivat kerätä linnaleirimaksuja silloinkin, kun sotilaat eivät olleet sodassa, ja että Klaus Fleming piti armeijan linnaleirissä vielä monta vuotta sodan päättymisen jälkeen voidakseen käyttää sitä valttinaan valtataistelussa. Linnaleirin perintään liittyi myös paljon väärinkäytöksiä ja laittomuuksia.

Muita historiantutkimuksen keskeisiä selityksiä nuijasodan puhkeamiselle ovat olleet muun muassa ”sota-ajan ja ankarien katovuosien aiheuttamat rasitukset, sotaväsymyksen aiheuttama tyytymättömyyden purkautuminen, poliittinen kiihotus sekä lukumäärässä ja vauraudessa kasvaneen aatelin harjoittama talonpoikien riisto”.^[4]

Nuijasota sai alkunsa Etelä-Pohjanmaalta marraskuussa 1596. Aluksi nuijamiesten johtajana oli varakas ratsutilallinen Jaakko Ilkka, joka lähetti joukkonsa etenemään useana ryhmänä Etelä-Suomeen. Sodan ensimmäinen vaihe, ”Ilkkaisen sota”, päättyi Ilkan tappioon Nokian taistelussa vuoden 1596 lopussa. Nuijamiehet lyötiin joulukuun ja tammikuun aikana myös Satakunnassa, Pohjois-Hämeessä ja Savossa. Tämän jälkeen Pohjois-Pohjanmaalta nousi vielä toinen kapina-aalto, mutta koko sota päättyi nuijamiesten hävittyä Santavuoren taistelun helmikuun 1597 lopulla. Sodan aikana kapinalliset ryöstelivät ja hävittivät aateliskartanoita ja muita ratsutiloja, sodan jälkeen Flemingin armeijan sotilaat kostivat ryöstämällä kapina-alueiden talonpoikastaloja.

1. ↑ Lappalainen 2009, s. 181.
2. ↑ Katajala 2002, s. 190.
3. ↑ Viittausvirhe: Virheellinen <ref>-elementti; viitettä karonen ei löytynyt
4. ↑ Kimmo Katajala: Miksi nuijasota syttyi Pohjanmaalla?, Tieteessä Tapahtuu 3/2003, s. 12–17.