Objektiivisuus tarkoittaa asenteesta riippumatonta, puolueetonta, tasapuolista, yleispätevää näkemystä.[1] Objektiivisuus on eräs tieteen tunnusmerkki. Ajatus objektiivisuudesta voi nojata siihen, että on olemassa yksi, ihmisten henkilökohtaisista näkemyksistä riippumaton todellisuus, mutta tämä ei ole välttämätöntä. Objektiivisuuteen riittää myös, että jokainen tutkija voi päätyä samaan lopputulokseen tiedeyhteisössä hyväksytyillä metodeilla (objektiivisuus intersubjektiivisuutena).[2] Tieteellisissä teorioissa subjektiiviset tekijät on pyritty poistamaan luomalla yhtenäinen mittaus- ja analyysijärjestelmä. Tutkijoiden välisten näkemyserojen vähentyminen merkitsee tässä mielessä sitä, että ollaan lähempänä totuutta.lähde?
Objektiivisuusperiaatteen tavoitteena on varmistaa se, että tutkija ei vaikuta tutkimuksen kohteeseen, vaan lopputulos perustuu ”tutkijan ja tutkittavan aitoon vuorovaikutukseen”. Tämä varmistetaan sillä, että:
Tieteenfilosofi Thomas Kuhnin mukaan objektiivisuus tieteessä riippuu tiedeyhteisössä vallitsevasta paradigmasta, joka säätelee metodologiaa, esittelee legitiimit tutkimusongelmat ja kertoo tieteellisessä teoriassaan millainen tutkittava todellisuus on. Paradigman vaihtuessa tutkittava todellisuus eli maailmakin muuttuu. Kuhnin mukaan tieteessä ei voida tavoittaa ihmisestä riippumatonta todellisuutta, koska havainnot ovat aina teoriasidonnaisia. [3]