Ohmin laki

Ohmin laki on saksalaisen Georg Simon Ohmin vuonna 1826 esittämä sähköopin laki^[1], jonka mukaan johtimessa (vastuksessa) kulkeva sähkövirta ${\displaystyle I}$ on suoraan verrannollinen johtimen päiden välillä vaikuttavaan jännitteeseen ${\displaystyle U}$. Verrannaisuuskerroin on johtimelle ominainen vakio, konduktanssi ${\displaystyle G}$ eli sähkönjohtavuus. Tällöin Ohmin laki kirjoitetaan muotoon

${\displaystyle I=G\cdot U,}$

missä I on sähkövirta ampeereina, U jännite voltteina ja G konduktanssi, jonka yksikkö on siemens.^[2][3][4]

Yleisimmin Ohmin laki kirjoitetaan kuitenkin muotoon

${\displaystyle U=R\cdot I,}$

missä U on jännite, R on johtimen (tai yleisemmin vastuksen) resistanssi eli sähkövastus ja I on piirissä kulkeva virta.^[5][6][7] Tätä muotoa käytetään, koska sähkötekniikassa puhutaan konduktanssin sijaan usein resistanssista, joka on konduktanssin käänteisarvo (${\displaystyle R=1/G}$). Resistanssin yksikkö on ohmi (Ω).

Ohmin lain mukaan resistiivisen virtapiirin läpi kulkeva virta on siis sitä suurempi, mitä suurempi jännite johtimen päiden välillä vaikuttaa - jännite on suoraan verrannollinen virran suuruuteen. Tällaisessa piirissä kulkeva sähkövirta taasen on sitä pienempi, mitä suurempi resistanssi piirissä on, eli sähkövirta on kääntäen verrannollinen resistanssin suuruuteen.

1. ↑ Lindell, Ismo: Sähkön pitkä historia, s. 148–153. ("Ohmin laki", "Ohmin työn vastaanotto", "Ohmin laki hyväksytään", "Ohmin lain merkitys") Helsinki: Otatieto, 2009. ISBN 978-951-672-358-0
2. ↑ Martti Valtonen & Anu Lehtovuori: Piirianalyysi osa 1 s. 13–14
3. ↑ Kimmo Silvonen: Elektroniikka ja sähkötekniikka, s. 35–36. Otatieto, 2018. ISBN 978-951-672-377-1
4. ↑ Kimmo Silvonen: Sähkötekniikka ja piiriteoria, s. 26. Helsinki: Otatieto, 2009. ISBN 978-951-672-362-7
5. ↑ Voipio, Erkki: Sähkö- ja magneettikentät, s. 11–17. (Moniste 381) Espoo: Otakustantamo, 1987. ISBN 951-672-038-2
6. ↑ Timo Lehmusvuori & Nori El Mahboul: Teoreettinen sähkötekniikka, s. 27–33. (Voltti 1) Edita, 2007. ISBN 978-951-37-4910-1
7. ↑ Lauri Aura & Antti J. Tonteri: Teoreettinen sähkötekniikka ja sähkökoneiden perusteet, s. 45. WSOY, 1995. ISBN 951-0-20166-9