Oikofobia (kreik. oîkos, 'talo, kotitalous' + phóbos, 'pelko') tarkoittaa sanan poliittisessa merkityksessä pelkoa, inhoa tai vihaa omaa kulttuuria kohtaan.[2][3][4]
Oikofobia on muukalaisvihaa tarkoittavan ksenofobian vastakohta[5] ja sen käyttö alkoi yleistyä 2010-luvulla.[6] Omaa kulttuuria koskevan vihan merkityksessä sanaa käytti ensimmäisenä englantilainen filosofi Roger Scruton vuonna 1993 julkaisemassaan artikkelissa.[7] Siinä hän käsitteli George Orwellin kuvaamaa "negatiivista nationalismia", jota Orwell katsoi esiintyvän progressiivisten englantilaisten intellektuellien keskuudessa.[8] Roger Scruton luonnehtii amerikkalaista oikofobiaa niin, että se suhtautui myönteisesti vähemmistökulttuureihin, alkuperäiskulttuureihin ja "sorrettuihin" ryhmiin, mutta ei suvainnut amerikkalaista kulttuuria.[2]
Benedict Beckeldin mukaan oikofobi "pitää omaa yhteisöään ja kulttuuriaan muita huonompana. Tyypillisessä tapauksessa amerikkalainen oikofobi pitää Eurooppaa parempana, länsimainen itää, valkoinen mustia ja juutalainen tai kristitty islamia."[9] Beckeld näkee oikofobiaa siinä, että maan perustajaisien muistomerkkejä poistetaan Yhdysvalloissa, oman maan lippua pidetään ksenofobisena, länsimaiset yliopistot "dekolonisoivat" laitoksiaan ja skandinaavinen lentoyhtiö mainostaa, ettei mikään ole oikeasti skandinaavista.[10][5][11] Suomessa on väitetty, ettei puhdasta suomalaisuutta ole koskaan ollut olemassa, ja suomalaisuus on tuontitavaraa.[12]