Oja-aura on avo-ojien kaivamiseen ja erityisesti vanhojen ojien puhdistamiseen tarkoitettu työkoneena käytettävä aura. Oja-auroja on raskaita malleja metsäojitukseen ja valtaojien kaivuuseen. Maanviljelyssä käytetään kevyempiä tavalliseen maataloustraktoriin kiinnitettäviä sarjaoja-auroja.[1][2] Sarkaoja-auroja on yksipuolisia ja kaksipuolisia. Yksipuolisella tarvitaan kaksi ajokertaa valmiin ojan aikaansaamiseksi, kaksipuolisella valmis oja syntyy yhdellä ajokerralla.[3]
Ensimmäiset 4–6 hevosen vetämät puurunkoiset oja-aurat ilmestyivät pelloille helpottamaan lapiolla tapahtuvaa ojankaivuuta 1700- ja 1800-lukujen vaihteessa. Oja-auran vetämiseen tarvittiin 8–10 hevosta, joilla syntyi työpäivän aikana hyvissä olosuhteissa kaksipuolisella auralla 10 000–14 000 metriä valmista ojaa.[3] Koneellistumisen myötä aurojen voimanlähteeksi vaihtui traktori. Suomessa oli oja-auroja 8 000 kappaletta vuonna 1941, jonka jälkeen niiden määrä kasvoi voimakkaasti 1960-luvulle tultaessa erityisesti Etelä-Suomessa.[4] Traktoreiden tehon kasvaessa kehitettiin edelleen ojajyrsin.
- ↑ Metsä oja-aura Lusto. Punkaharju: Suomen Metsämuseo. Arkistoitu 3.2.2020. Viitattu 3.2.2020.
- ↑ Taneli Juusela: ”Purot ja valtaojat”, Maanviljelijän tietokirja 1, s. 97. WSOY, 1963.
- ↑ a b Oja-aura Pieni tietosanakirja III. 1927. Viitattu 3.2.2020.
- ↑ Ojitus Historiallinen maatalous. Helsinki: Helsingin yliopisto. Arkistoitu 17.2.2020. Viitattu 3.2.2020.