Olavi Tervahartiala

Olavi Aleksanteri Tervahartiala (25. marraskuuta 1928 Hanko – 3. toukokuuta 1993 Hämeenlinna) oli suomalainen elokuva- ja teatterinäyttelijä.^[1][2]

Tervahartiala opiskeli Yhteiskunnallisen Korkeakoulun draamastudiossa 1962–1963 ja täydensi opintojaan STKL:n kesäkursseilla. Jo vuodesta 1953 hän oli kiinnitettynä Mikkelin Teatterissa, sitten Imatran Teatterissa 1954–1955, Joensuun kaupunginteatterissa 1955–1959, Vaasan Suomalaisessa Teatterissa 1959–1961, Hämeenlinnan kaupunginteatterissa 1961–1967, Jyväskylän kaupunginteatterissa 1967–1975, sitten taas Hämeenlinnassa 1975^[3]–1982, Porin kaupunginteatterissa 1982–1984 ja jälleen Hämeenlinnan kaupunginteatterissa vuoteen 1993 saakka.

Hänen rooleihinsa lukeutuivat Loppiaisaaton Narri, Vanja-enon Astrov, Elokuun teehuoneen Sakini, Näköalan sillalta Rodolpho ja Anne Frankin päiväkirjan Peter.^[2] Tervahartiala on näytellyt myös Pyynikin ja Samppalinnan^[4] kesäteattereissa.

Tervahartiala muistetaan ehkä parhaiten tehtailija Angströmin osasta Visa Mäkisen kulttimaineeseen nouseessa jännityselokuvassa Yön saalistajat (1984). Hänellä oli myös rooli Mikko Niskasen alkoholistikuvauksessa Kahdeksan surmanluotia (1972). Television puolella Tervahartiala on näytellyt muun muassa Eeva Joenpellon romaaneista tehdyissä sarjoissa (Vetää kaikista ovista 1978, Elämän rouva, rouva Glad 1990).

Ennen kuolemaansa hän ehti kirjoittaa kaksi näytelmää: Mummo, jota esitettiin Hämeenlinnan kaupunginteatterissa täysille katsomoille, sekä Vettä repussa, joka perustuu omakohtaisiin kokemuksiin keuhkotautiparantolassa.

1. ↑ Uusitalo, Kari & Huhtamo, Erkki: ”Riveistä vuonna 1993 poistuneet”, Elävän kuvan vuosikirja 1994, s. 105. Suomen elokuvasäätiö. ISBN 951-37-1245-1
2. ↑ ^{a b} Verneri Veistäjä (toim.): Teatterin maailma 1965, Suomen teatterilaitos ja teatteriväki, s. 384. Helsinki: Tammi, 1965.
3. ↑ Maunula, Jyrki: Hämeenlinnan teatteri juostiin vasten laitaa. Helsingin Sanomat, 7.3.1975, s. 21. Näköislehti (maksullinen).
4. ↑ Olavi Tervahartiala, Ilona-esitystietokanta, Teatterin tiedotuskeskus. Haettu 19.11.2016.