Oleg Moisejevitš Kagan (ven. Оле́г Моисе́евич Кага́н, 22. marraskuuta 1946 Južno-Sahalinsk, Neuvostoliitto – 15. heinäkuuta 1990 München, Saksa) oli neuvostoliittolainen viulutaiteilija, joka voitti joulukuussa 1965 ensimmäisen Jean Sibelius -viulukilpailun ja teki sitten kansainvälisen uran. Hänet tunnettiin erityisesti kamarimusiikkiyhteistyöstään pianistien Svjatoslav Richter, Vasili Lobanov ja Elisabeth Leonskaja sekä sellisti Natalia Gutmanin kanssa. Leonskaja oli Kaganin ensimmäinen vaimo, Gutman toinen. Kagan kuoli 43 vuoden iässä syöpään.[1]
Sahalinin alueella Venäjän Kaukoidässä 1946 lääkäriperheeseen syntynyt Oleg Kagan kävi koulunsa Latvian Riiassa, jonne perhe muutti 1953. Hän aloitti kahdeksanvuotiaana opinnot Riian konservatoriossa Joachim Braunin johdolla ja siirtyi viiden vuoden kuluttua Moskovaan Boris Kuznetsovin oppilaaksi. Kagan voitti 1965 Sibelius-kilpailun Helsingissä ja 1968 kansainvälisen Johann Sebastian Bach -kilpailun Itä-Saksan Leipzigissa. Vuoden 1969 Tšaikovski-kilpailuissa hän sijoittui toiseksi. Kuznetsovin kuoltua Kagan siirtyi David Oistrahin oppilaaksi ja aloitti 1968 kamarimusiikkiyhteistyön Svjatoslav Richterin kanssa.[1]
Oleg Kagan perusti toisen vaimonsa Natalia Gutmanin kanssa eteläbaijerilaiseen Kreuth am Tegernseen kaupunkiin musiikkifestivaalin, jolla hän teki viimeiset esiintymisensä vain kolme päivää ennen menehtymistään nopeasti edenneeseen syöpään kesällä 1990.[1][2]
Säveltäjät Alfred Schnittke, Tigran Mansurian ja Vasili Lobanov ovat omistaneet sävellyksiä Oleg Kaganille.[3][4]