Omavaraisuusaste

Omavaraisuusaste (engl. equity ratio) kuvaa yrityksen pääomarakennetta. Se mittaa yrityksen vakavaraisuutta, tappion sietokykyä sekä kykyä selviytyä sitoumuksista pitkällä tähtäyksellä. Omavaraisuusaste kertoo, kuinka suuri osuus yhtiön varallisuudesta on rahoitettu omalla pääomalla. Mitä korkeampi yrityksen omavaraisuusaste on, sitä vakaammalle pohjalle yrityksen liiketoiminta rakentuu.

Oma pääoma muodostaa yrityksen puskurin tappioita vastaan. Mitä enemmän yrityksellä on omaa pääomaa, sitä enemmän ja sitä kauemmin se sietää tappioita. Vieraan pääoman eli velan maksuvelvoitteet ovat usein kiinteitä. Ne on pystyttävä hoitamaan, vaikka yrityksen tulos heikkenisi. Sitä vastoin oma pääoma on joustava yrityksen taloudellisen tilanteen suhteen. Oman pääoman korvauksista (osingoista) yritys voi päättää itse tuloksen ja maksukyvyn mukaan.^[1]

Omavaraisuusastetta pidetään usein myös pitkän aikavälin kannattavuuden tunnuslukuna. Etenkin pienissä yrityksissä suuri osa omasta pääomasta muodostuu kertyneistä voittovaroista. Täsmällisemmän kuvan kannattavuudesta saa suhteuttamalla kertyneet voittovarat koko pääomaan.^[1]

Rahoitusaseman arvioinnissa omavaraisuusaste ja nettovelkaantumisaste ovat toistensa kanssa samankaltaisia tunnuslukuja.^[2]

1. ↑ ^{a b} Viittausvirhe: Virheellinen <ref>-elementti; viitettä laitiset ei löytynyt
2. ↑ Ikäheimo, Seppo: Tilinpäätösanalyysi omistajan näkökulmasta. Yrityksen taloushallinto tänään, 2014. Vaasa: Vaasan Yritysinformaatio. ISBN 978-951-96324-4-5