Operaatio Sininen

Operaatio Sininen
Osa itärintamaa toisessa maailmansodassa
Operaatio Sininen: saksalaisten eteneminen itärintamalla 7. toukokuuta 1942 – 18. marraskuuta 1942
Päivämäärä: 28. kesäkuuta – 19. elokuuta 1942 Paikka: Itärintama Lopputulos: Saksalaisten eteneminen pysähtyi Kaukasukselle ja Stalingradin edustalle. Operaation tavoitteita ei saavutettu.
Osapuolet
Saksa Romanian kuningaskunta  Italia Unkari Kroatia	Neuvostoliitto
Komentajat
Fedor von Bock Maximilian von Weichs Wilhelm List Erich von Manstein Ewald von Kleist Alexander Löhr Wolfram von Richthofen	Aleksandr Vasilevski Georgi Žukov Dmitri Kozlov Ivan Tyulenev Semjon Budjonnyi Filipp Golikov Rodion Malinovski Andrei Jerjomenko Konstantin Rokossovski Semjon Timošenko
Vahvuudet
1 300 000 sotilasta 1 900 panssarivaunua 1 610 lentokonetta	2 700 000 sotilasta 3 720 panssarivaunua 1 671 lentokonetta
Tappiot
1 013 000 sotilasta	2 226 416 sotilasta
n k m Itärintama Meritaistelut Itämeri Mustameri Jäämeri 1941 Barbarossa Brest Białystok–Minsk Baltia Brody Bessarabia Smolensk Uman Odessa Kiova Tallinna Leningrad Asovanmeri 1. Harkova 1. Krim Sevastopol Rostov Gorki Moskova Suomi Kertš Tšetšenia 1942 Talvioffensiivi Lupana Barvenkovo–Lozova Ržev Toropets–Holm Demjansk Holm 2. Harkova Operaatio sininen Voronež Stalingrad Kaukasus Ržev-Sytšovka Vahriselkä Velikije Luki Mars Saturnus 1943 Iskra Ostrogožsk–Rossoš Voronež–Harkova Pohjantähti 3. Harkova Kursk 4. Harkova Mius–Donets Hyökyaalto Polkovodets–Rumjantsev Donbass 2. Smolensk Lenino Dnepr Nevel 1944 Dneper–Karpaatit Leningrad–Novgorod Korsun Narva 2. Krim 1. Jassy–Kišinjov Karjala Bagration Lvov–Sandomierz Doppelkopf 2. Jassy–Kišinjov Dukla Pass Baltia Belgrad Debrecen Petsamo–Kirkenes Kuurinmaa Gumbinnen Budapest 1945 Veiksel–Oder Länsi-Karpaatit Itä-Preussi Sleesia Breslau Sonnenwende Itä-Pommeri Balaton Määri–Ostrava Wien Bratislava–Brno Berliini Praha

Operaatio Sininen tai Tapaus Sininen (saks. Fall Blau) oli Wehrmachtin käyttämä koodinimi kesän 1942 hyökkäyssuunnitelmalle, etelän armeijaryhmän yleishyökkäykselle Etelä-Venäjällä 28. kesäkuuta – 19. elokuuta 1942, jonka tavoitteiksi Adolf Hitler oli määritellyt Volgan vesitien ja Kaukasian öljykenttien valloittamisen.^[1][2]

Elokuussa saksalaisten eteneminen pysähtyi Stalingradin edustalle Volgalla sekä Kaukasiassa. Etenemisen pysähtymiseen pääsyynä oli joukkojen jakaminen kahteen yhtäaikaiseen operaatioon, jolloin rintaman pidentyessä tarvittavia hyökkäysreservejä ei riittänyt kummankaan päätavoitteen saavuttamiseen.

1. ↑ Woods, Wiest & Barbier 2002, s. 58-59
2. ↑ Bauer 1974, s. 341-343