Opettajaseminaari on kansakoulunopettajien opettajanvalmistuslaitoksista Suomessa historiallisesti käytetty nimitys.
Opettajankoulutus on muotoutunut Suomessa vähitellen. Opettajankoulutusta on kehitetty ja järjestetty kutakin koulumuotoa ja jopa opetustehtävää varten erikseen. Ensimmäisenä Suomessa aloitettiin oppikoulun opettajiksi haluavien pedagoginen valmennus Turun akatemiassa jo vuonna 1806[1]. Pysyväisluonteisesti sitä alettiin järjestää vuodesta 1864 lähtien, kun perustettiin Helsingin normaalilyseo[2]. Kansakoulunopettajien valmistus aloitettiin sekin jo niinkin varhain kuin vuonna 1863. Koulutus aloitettiin tuolloin perustetussa Jyväskylän Seminaarissa, jonka ensimmäisenä rehtorina ja samalla koko opetuksen hengen luojana toimi Uno Cygnaeus[3]. Kansakoulunopettajien koulutuksen yhteydessä kiinnitettiin voimakkaasti huomiota tulevien opettajien siveelliseen kasvatukseen sekä monipuolisten sivistysharrastusten kehittämiseen. Jyväskylän opettajaseminaarin lisäksi tunnettuja opettajaseminaareja 1800-luvulla olivat mm. Sortavalan opettajaseminaarit. Sortavalassa aloitti toimintansa vuonna 1880 sekä nais- että miesopettajaseminaari[4].