Oppidum merkitsi alun perin itaalisen asutuskeskuksen linnoitettua osaa. Useimmat oppidumit olivat entisiä linnavuoria. Nimitys yleistyi myöhemmin merkitsemään pienehköjä kaupunkimaisia asutuskeskuksia, jotka olivat vaatimattomampia kuin urbs. Rooman valtakunnassa nimitystä käytettiin yleensä Italian ulkopuolella sijainneista läntisen maailman kaupunkikeskuksista.[1] Oppidumeja oli etenkin Galliassa.