Oulun kouluksi tai Oulun koulukunnaksi kutsutaan arkkitehtuurin koulukuntaa tai liikettä, joka syntyi Oulun yliopiston arkkitehtiosastolla 1970-luvun puolivälissä. Koulukunnan syntyyn liitetään usein professori Reima Pietilän nimi, koska hän oli liikkeen alkuaikoina Oulun arkkitehtiosaston professorina.[1] Oulun koulun suunnittelufilosofiassa kantavina teemoina ovat paikallisuus, luonnonmateriaalien käyttö, perinteitä kunnioittavat rakenneratkaisut ja inhimillinen mittakaava. [2] Oulun koulun vaikutus on nähtävissä etenkin 1980-luvulla Oulun seudulle rakennetuissa koulurakennuksissa.
Oulun koulu etsi vaihtoehtoja 1970-luvulla vallinneeseen modernistiseen arkkitehtuuriin. Liikkeestä voi erottaa kolme suuntausta, jotka toistuvat useimmissa koulukunnan nimeen laskettavissa rakennuksissa. Parhaiten se tunnetaan regionalistisesta punatiiliarkkitehtuuristaan. Yksi osa liikettä olivat karelianismiin ja kansallisromantiikkaan pohjautuvat puurakennukset. Kolmas suuntaus oli kansainvälisen postmodernistisen tyylin seuraaminen.[3] Oulun koulu omana koulukuntanaan hiipui 1990-luvulla, kun 90-luvun lama lopetti rakennushankkeet ja laman jälkeisessä maailmassa muotoiluun ei enää haluttu käyttää rahaa.[2]