Pariisin metro

Métro de Paris
Sijainti	Pariisi, Ranska
Avattu	19. heinäkuuta 1900
Pituus	245,6 km
Asemia	320
Linjoja	16 (4 rakenteilla, 1 suunnitteilla)
Raideleveys	1 435 mm
Sähköistys	750 V DC virtakisko
Matkoja päivässä	noin 4,5 miljoonaa
Infobox OK

Pariisin metro (ransk. Le chemin de fer métropolitain, Le métro) on Ranskan pääkaupungin Pariisin metrojunajärjestelmä. Pariisin metron suurimpia asemia ovat esim. Châtelet (Châtelet Les Halles), République, Nation, Montparnasse Bienvenüe, Gare du Nord, Gare Saint-Lazare, Gare de Lyon, Charles de Gaulle Étoile ja Denfert Rochereau.

Pariisin metro koostuu kuudestatoista linjasta. Numeroin 1–14 nimettyjen päälinjojen lisäksi on olemassa lyhyet linjat 3bis ja 7bis, jotka lähtevät eräiltä linjojen 3 ja 7 väliasemilta. Lisäksi linja 13 haarautuu pohjoisessa kahtia ja linja 7 etelässä. Pariisin metro kuuluu Euroopan suurimpiin metroverkostoihin: sen pituus on 218 kilometriä ja siihen kuuluu yli 300 asemaa. Joka päivä sen sisällä tehdään yli 9 miljoonaa metrojunamatkaa.

Pariisin metro on Lontoon (1863), Chicagon (1892), Glasgow'n (1896) ja Budapestin (1896) metrojen jälkeen maailman viidenneksi vanhin. Ensimmäinen linja (Porte de Vincennes – Porte Maillot) otettiin käyttöön 19. heinäkuuta maailmannäyttelyn vuonna 1900 pitkän poliittisen kädenväännön jälkeen. Alun perin metrosta suunniteltiin kuusilinjaista, mutta jo vuonna 1913 se käsitti kymmenen linjaa. Linja 14 on uusin ja täysin automatisoitu.

Pariisin metroasemia osoittaa METRO-merkki tai joskus pelkkä M-kirjain. Hector Guimardin suunnittelemat art nouveau -tyyliset metroasemien sisäänkäynnit ovat erittäin tunnettuja. Näistä sisäänkäynneistä on jäljellä 86.^[1] Metroverkostoa täydentävät vielä RER-lähijunat (Réseau Express Régional).

1. ↑ John Lichfield: Paris Metro signs saved for art's sake The Independnt. 1999. Viitattu 18.3.2018.