Pariisin salonki

Pariisin salonki (ransk. Salon de Paris) on Académie des Beaux-Arts -taideakatemian virallinen taidenäyttely.

Kuninkaan vahvistama ranskalainen taiteensuosimislaitos Académie royale de peinture et de sculpture (Kuninkaallinen maalaustaiteen ja kuvanveiston akatemia), joka on Ranskan kaunotaiteiden akatemian yksi osasto, piti vuonna 1673 ensimmäisen puolijulkisen näyttelyn Salon Carréssa. Vuodesta 1725 Salonki järjestettiin Louvren palatsissa, ja silloin se tuli tunnetuksi nimellä Salon de Paris.

Salongin alkuperäinen tarkoitus oli esitellä École des Beaux-Arts -taidekoulusta valmistuneiden taiteilijoiden töitä. Koulun oli perustanut Ranskan pääministeri kardinaali Mazarin vuonna 1648. Salongilla oli merkittävä vaikutus Ranskan kulttuurielämään. Näyttely Salongissa oli ainakin seuraavan 200 vuoden ajan tärkeä jokaiselle taiteilijalle, joka halusi menestyä Ranskassa. Salongissa pidetty näyttely tarkoitti kuninkaallista hyväksymistä.

Vuonna 1737 näyttelyt muuttuivat julkisiksi, ja alkuun niitä pidettiin vuosittain, myöhemmin joka toinen vuosi parittomina vuosina. Ne alkoivat kuningas Ludvig IX:n kunniaksi vietettynä juhlapäivänä 25. elokuuta ja kestivät muutamia viikkoja. Kun näyttelytoiminta säännöllistyi ja muuttui julkiseksi, Salongin asemaa ei enää asetettu kyseenalaiseksi.

Salongissa oli esillä maalauksia koko seinän mitalta ja joka sentin täydeltä. Maalausten keskinäisen kilpailun takia taiteilijat saivat aiheita uusille maalauksille, kuten Pietro Antonio Martinin teokselleen Salonki vuonna 1785. Salongin painetut näyttelyluettelot ovat taidehistorioitsijoille tärkeitä lähteitä. Lehdissä julkaistut näyttelyistä kirjoitetut arviot olivat nykyaikaisen taidekritiikin alku.

1800-luvulla ajatus julkisesta Salongista laajeni vuosittaiseksi valtion rahoittamaksi uusien maalausten ja veistosten jurytetyksi näyttelyksi, joka pidettiin suurissa kauppahalleissa. Avajaisillan juhla oli merkittävä seurapiiritapahtuma ja juhla, josta lehdet saivat aihetta pilapiirroksiin.

Impressionistimaalarit eivät kuitenkaan saaneet töitään riittävästi esille, ja syntyneen hälyn vuoksi Napoleon III perusti näyttelyn Salon des Refusés (”Hylättyjen salonki”), jossa olivat esillä Salongin sinä vuonna hylkäämät teokset. Näyttely avattiin 17. toukokuuta 1863, jolloin avantgardismin katsotaan syntyneen. Impressionistit pitivät useina vuosina omia näyttelyjään. Vuonna 1881 Salonki menetti valtion rahoituksen, jolloin eräs taiteilijaryhmä perusti Société des artistes françaisin (”Ranskan taiteilijaseura”), joka otti näyttelyn pitämisen vastuulleen.

Vastauksena monien taiteilijoiden silloisiin ajatuksiin järjestön byrokraattisuudesta ja vanhoillisuudesta, ryhmä maalareita ja kuvanveistäjiä, johtajinaan Pierre-Auguste Renoir ja Auguste Rodin, perusti vuonna 1903 Salon d’Automnen eli Syyssalongin.